Miss Suomi Veera Grönlundin hymy kätkee taakseen vaikeita vuosia. Nykyään itsevarmana esiintyvä 30-vuotias kauneuskuningatar joutui nuoruudessaan kohtaamaan julmaa koulukiusaamista, ulkonäköpaineita ja syömishäiriön. Pitkä matka itsensä hyväksymiseen on muuttanut hänen suhtautumistaan kauneuteen, terveyteen ja omiin unelmiinsa.
Veera Grönlund säteilee kameroiden edessä kuin olisi viettänyt koko elämänsä parrasvaloissa. Porista lähtöisin oleva ja nykyisin Helsingissä asuva tuore Miss Suomi ei kuitenkaan ollut osallistunut kauneuskilpailuihin ennen kruunaustaan.
Hän kertoo saavansa usein kehuja erityisesti silmistään ja leveästä hymystään.
– Silmät ja leveä hymy ovat valttejani. Ne saavat kehuja. Joku on sanonut, että silmäni ovat disneymäiset. Isot ja siniset, Veera kuvailee.
Vaikka missikilpailut olivat hänelle uusi maailma, esiintymislavat olivat tuttuja jo entuudestaan.
Ennen missiuraansa Grönlund kilpaili body fitnessissä, jossa hän menestyi vuosina 2015 ja 2016. Ensimmäisenä kilpailuvuotenaan hän saavutti oman sarjansa SM-hopeaa ja seuraavana vuonna paikan yleisen sarjan finaalissa.
Fitnessharrastus alkoi lähes sattumalta kuntosaliharjoittelun kautta. Kun Veeralle kerrottiin hänen mahdollisuuksistaan menestyä lajissa, hän päätti kokeilla kilpailemista.
Lajista saatu esiintymiskokemus auttoi myöhemmin myös missilavalla. Fitnessposeeraukset ja missikävely olivat kuitenkin niin erilaisia, että kävelytekniikka piti opetella alusta asti.
Menestyksen taustalla oli silti ongelmia, joita ulkopuoliset eivät välttämättä nähneet.
Fitness ei lopulta ollutkaan pelastus
Grönlund on aiemmin kuvaillut fitnessharrastuksen pelastaneen hänen elämänsä. Nykyään hän suhtautuu tuohon ajatukseen toisin.
Vaikka liikunta ja säännöllinen ruokailu näyttivät ulospäin terveellisiltä, hänen ajatuksensa pyörivät jatkuvasti syömisen ympärillä.
Veera oli sairastunut anoreksiaan jo yläasteikäisenä. Myöhemmin fitnessharrastuksen yhteydessä hänen oireilunsa muuttui ortoreksiaksi eli pakonomaiseksi pyrkimykseksi syödä mahdollisimman terveellisesti.
Hän kertoo syöneensä määrällisesti enemmän ja näyttäneensä aiempaa terveemmältä, mutta ruokaan liittyvä kontrolli hallitsi edelleen hänen elämäänsä.
– Söin enemmän määrällisesti ja näytin terveemmältä, mutta laskin tarkkaan kaloreita. Punnitsin kaiken mitä laitoin suuhuni, gramman tarkkuudella. Ruokakupit ja -kipot kulkivat aina mukanani.
Lopulta Veera ymmärsi, ettei hän voisi jatkaa samalla tavalla.
Hän päätti jättää fitnesskilpailemisen noin kahden vuoden jälkeen, sillä harrastuksen jatkaminen olisi hänen kokemuksensa mukaan vaikeuttanut epäterveestä ruokasuhteesta irtautumista.
Toipumisessa auttoivat läheiset, terapia ja muut ammattilaiset.
Suurimman muutoksen Veera kertoo kuitenkin tapahtuneen hänen omassa ajattelussaan.
Hänen oli opeteltava suhtautumaan kehoonsa uudella tavalla ja irrottauduttava ajatuksesta, että omaa arvoa pitäisi mitata ulkonäön tai syömisen kontrolloinnin kautta.
Mallikoulussa kuullut kommentit satuttivat
Syömishäiriön taustalla vaikuttivat jo nuoruudessa koetut epävarmuudet ja ulkonäköpaineet.
Veera oli kiinnostunut mallimaailmasta, mutta sai mallikoulussa kuulla arvostelua kehostaan.
Hänelle sanottiin, että hän oli liian lihaksikas ja liian suuri ja että hänen pitäisi laihtua.
Kommentit vaikuttivat voimakkaasti nuoren tytön kehonkuvaan.
– Se toi tietynlaista inhoa omaa kehoa kohtaan, Veera muistelee.
Tilannetta pahensi koulukiusaaminen, joka alkoi yläasteella hänen mallikokeilujensa yhteydessä.
Erityisen kipeää oli se, että pahin kiusaaja oli ihminen, jota Veera oli pitänyt ystävänään.
Ystävä muuttui pahimmaksi kiusaajaksi
Veera kertoo entisen ystävänsä alkaneen arvostella hänen ulkonäköään, hiuksiaan ja meikkejään.
Kiusaaja kiinnitti huomiota myös siihen, että Veera punastui helposti.
Koulun käytävillä ystävä kehotti muita oppilaita katsomaan Veeraa, jotta tämä punastuisi entistä enemmän.
– Olin kuin paloauto, kun punastuin, Veera kuvailee.
Jatkuva huomion kohteeksi joutuminen sai hänet vetäytymään muista ihmisistä.
Välitunneilla Veera hakeutui usein koulun vessaan piiloon, koska hän ei halunnut tulla nähdyksi eikä kohdata muita oppilaita.
Kiusaamisen ja epävarmuuden keskellä syömishäiriö alkoi tuntua hänestä eräänlaiselta turvapaikalta.
– Syömishäiriöstä tuli ystäväni, mikä oli joka päivä läsnä arjessani. Sain siitä lohtua ja onnistumisen tunteita, vaikka se olikin epäterveellistä toimintaa.
Vaikka käyttäytyminen oli vahingollista, se tarjosi Veeralle tuolloin kokemuksen hallinnasta ja onnistumisesta.
Lopulta hän halusi päästä pois ympäristöstä, jossa oli kokenut niin paljon pahaa oloa.
Muutto 16-vuotiaana toi uuden alun
Veera muutti Porista Tampereelle vain 16-vuotiaana.
Hän aloitti opinnot Varalan urheiluopistossa, jossa hän kouluttautui urheiluhierojaksi ja personal traineriksi.
Muuton taustalla oli vahva halu päästä eroon vanhoista kouluympyröistä ja aloittaa elämä uudessa ympäristössä.
Nuoruuden vaikeudet olivat kuitenkin jättäneet jälkensä hänen itseluottamukseensa.
Veera kertoo kärsineensä huijarisyndroomasta eli tunteesta, ettei ole riittävän pätevä tai kykenevä saavuttamaan omia tavoitteitaan.
Hänellä oli ollut lapsuudesta lähtien suuria unelmia, mutta hän ei pitkään aikaan uskonut voivansa toteuttaa niitä.
Yksi suurimmista haaveista liittyi eläimiin ja lääketieteeseen.
Eläinlääkärin unelma toteutui vasta aikuisena
Veera oli haaveillut eläinlääkärin ammatista jo lapsena.
Hän kertoo katsoneensa mieluummin lääkäriohjelmia ja luontodokumentteja kuin tavallisia lastenohjelmia.
Eläimet olivat hänelle läheisiä myös siksi, että hän vietti lapsuudessaan aikaa isovanhempiensa maatilalla, jossa hän pääsi tutustumaan muun muassa sikoihin ja muihin tuotantoeläimiin.
Pitkään Veera kuitenkin epäili omia kykyjään.
Hän ei uskonut olevansa tarpeeksi älykäs opiskelemaan eläinlääkäriksi.
Vasta vuosien itsensä kehittämisen jälkeen hän löysi rohkeuden tavoitella unelmaansa.
Pari vuotta sitten Veera aloitti eläinlääketieteen opinnot Viron Tartossa.
Miss Suomi -titteli toi kuitenkin elämään uuden mahdollisuuden, jonka vuoksi opinnot ovat nyt tauolla.
Veera haluaa keskittyä missivuoteensa ja sen tarjoamiin työtilaisuuksiin.
Hän haaveilee juontotehtävistä, media-alan töistä ja erilaisiin televisio-ohjelmiin osallistumisesta.
Samalla hän haluaa pitää huolta jaksamisestaan.
Kaikkea ei hänen mukaansa voi tehdä yhtä aikaa, joten missivuoteen keskittyminen tuntuu tällä hetkellä järkevimmältä ratkaisulta.
Eläinten auttaminen on sydämenasia
Eläinrakkaus näkyy vahvasti Veeran elämässä myös opintojen ulkopuolella.
Hän on tehnyt eläinten rescue-toimintaan liittyvää vapaaehtoistyötä Romaniassa, Virossa ja Latviassa.
Lisäksi hän järjesti viime kesänä Miss Suomi -kilpailun hyväntekeväisyysprojektinaan ruoka-apua vähävaraisten ihmisten lemmikeille.
Veera kokee, että apua tarvitsevien auttaminen on hänelle tärkeä velvollisuus.
Myös kotona riittää eläinseuraa.
Hänellä on kaksi sekarotuista rescue-koiraa, Nana ja Aida, joita hän kuvailee lempeiksi ja liikunnallisiksi paimenkoirasekoituksiksi.
Koirat nauttivat metsäretkistä, ja Aidan kanssa Veera on harjoitellut jopa kantarellien etsimistä.
Veera on tehnyt koiriensa kanssa myös vaellusretkiä Pohjois-Norjassa.
Samalla suunnalla asuu hänen äitinsä Taina, jolla on ollut tärkeä rooli tyttärensä elämässä.
Äiti kannusti hakemaan Miss Suomi -kilpailuun
Ajatus missikilpailuun osallistumisesta syntyi viime vuoden joulupöydässä.
Veeran äiti ehdotti, että tytär hakisi mukaan kilpailuun.
Molemmat näkivät siinä mahdollisuuden tuoda esiin Veeran omia arvoja ja saada hänen äänensä kuuluviin.
Äiti on ollut Veeralle merkittävä tukija niin nuoruuden vaikeuksissa kuin myöhemmissä elämänvaiheissa.
Isänsä kanssa Veera ei sen sijaan ole ollut tekemisissä vuosiin.
Vanhemmat erosivat hänen ollessaan peruskouluikäinen. Eron jälkeen Veera jäi asumaan äitinsä sekä isoveljensä ja pikkusiskonsa kanssa.
Hän kuvailee äitiään ja sisaruksiaan tärkeimmäksi tukiverkokseen.
Perheen tuki on auttanut häntä vaikeiden kokemusten läpi ja rohkaissut tavoittelemaan asioita, joihin hän ei aiemmin uskonut pystyvänsä.
”En laihduta grammaakaan”
Nuoruuden syömishäiriö ja ulkonäköpaineet ovat vaikuttaneet voimakkaasti siihen, millaista viestiä Veera haluaa Miss Suomena välittää.
Hänelle vastuullinen kauneuskäsitys ja terveys ovat erityisen tärkeitä teemoja.
Veera aikoo osallistua marraskuun lopulla Puerto Ricossa järjestettäviin Miss Universum -kilpailuihin, mutta ei aio muuttaa kehoaan laihduttamalla.
– En laihduta grammaakaan. Tärkeämpää on, että minulla on hyvä ja energinen olo. Kehoni toimii. Näen itseni ja kehoni kauniina tällaisena kuin se on.
Hän haluaa olla kilpailulavalla oma itsensä eikä yrittää vastata muiden asettamiin ulkonäköodotuksiin.
Vuosien aikana Veera kertoo oppineensa irrottautumaan häpeästä ja liiallisesta itsetietoisuudesta.
Esiintyminen on auttanut häntä tässä muutoksessa.
Hän on opetellut tarttumaan uusiin tilanteisiin myös silloin, kun jännitys on ollut voimakasta, jalat ovat tärisseet ja ääni on vapissut.
Fitness vaihtui potkunyrkkeilyyn
Fitnesskilpailemisen lopettamisen jälkeen Veera halusi löytää liikuntamuodon, jossa tärkeintä ei olisi oman kehon muokkaaminen.
Hän aloitti potkunyrkkeilyn, jota on harrastanut noin kahden vuoden ajan.
Lisäksi hänen arkeensa kuuluu juokseminen.
Veeralle on nykyään tärkeää, että liikunta tuntuu mukavalta ja tarjoaa iloa ilman jatkuvaa ulkonäön tarkkailua.
Hän haluaa nauttia kehon kyvystä liikkua sen sijaan, että keskittyisi siihen, miltä se näyttää peilissä.
Sama ajattelutapa näkyy hänen suhtautumisessaan ikäänsä.
Kruunauksensa myötä 30-vuotiaasta Veerasta tuli kaikkien aikojen vanhin Miss Suomi.
Ikään liittyvät arvostelevat kommentit eivät kuitenkaan ole häntä lannistaneet.
Hän kokee, että elämässä on vielä paljon mahdollisuuksia ja että jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä.
Veera ei kuitenkaan halua antaa muiden arvioiden ohjata omia valintojaan.
Sinkku-Veera ei kiirehdi rakkauden löytämisessä
Missivuoteensa Veera lähtee sinkkuna.
Hänellä on takanaan kolme pidempää parisuhdetta, mutta edellisestä suhteesta on jo kulunut aikaa.
Veera kuvailee itseään melko laiskaksi deittailijaksi.
Hän ei käytä treffisovelluksia eikä lähde helposti treffeille, vaikka häntä pyydettäisiin.
Sen sijaan hän haluaa tutustua ihmisiin mieluummin kasvotusten, jolloin on helpompi huomata, syntyykö välille aitoa yhteyttä.
Veera kertoo olevansa panseksuaali, eli hänelle mahdollisen kumppanin sukupuoli ei ratkaise ihastumista.
– Minulle sukupuolella ei ole merkitystä, ihastun ihmiseen.
Hän kertoo tiedostaneensa suuntautumisensa jo nuorena, mutta piti asian silloin omana tietonaan.
Koulukiusaamisen vuoksi hän pelkäsi, että avoimuus olisi antanut muille uuden syyn kiusata häntä.
Läheisiltään Veera on kuitenkin saanut täyden hyväksynnän.
Erityisesti äidin suhtautuminen on ollut hänelle tärkeää.
Veeran mukaan äiti on sanonut, että tärkeintä on tyttären onnellisuus ja se, että hänen rinnalleen löytyy hyvä ihminen.
Vaikeista vuosista kasvoi uudenlainen itsevarmuus
Veera Grönlundin matka Miss Suomen kruunuun ei ole ollut tavallinen kauneuskilpailutarina.
Sen taustalla on nuori tyttö, joka piiloutui koulun vessaan välttääkseen kiusaajiaan, kamppaili syömishäiriön kanssa ja epäili pitkään omia kykyjään.
Vuosien aikana hän on kuitenkin opetellut suhtautumaan itseensä lempeämmin ja rakentamaan elämäänsä omien arvojensa ympärille.
Nyt hän haluaa käyttää näkyvyyttään puhuakseen terveydestä, kehon hyväksymisestä ja eläinten hyvinvoinnista.
Veeralle tärkeintä ei ole enää vastata muiden odotuksiin, vaan tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan ja uskaltaa tavoitella unelmiaan.
Nuoruuden kokemukset ovat edelleen osa hänen tarinaansa, mutta ne eivät enää määritä sitä, millaisena hän näkee itsensä tai tulevaisuutensa.
