Suomen tunnetuimpiin imitaattoreihin kuuluva Jarkko Tamminen on viihdyttänyt yleisöä jo vuosikymmenten ajan. Syyskuussa 50 vuotta täyttänyt esiintyjä on kuitenkin kokenut elämässään paljon muutakin kuin suosiota ja aplodeja. Lapsuuden koulukiusaaminen, isän työttömyys ja kolme läheltä piti -tilannetta ovat jättäneet jälkensä mieheen, joka pohtii nykyään entistä enemmän elämän rajallisuutta.
Jarkko Tamminen tiesi jo nuorena, mitä halusi tehdä isona. Siinä missä monet teini-ikäiset vasta etsivät omaa suuntaansa, 14-vuotias Jarkko oli vakuuttunut siitä, että hänen tulevaisuutensa löytyisi esiintymisen ja imitoinnin maailmasta.
Kesällä 1991 rippikoululeirillä syntyi lupaus, joka on saanut vuosikymmeniä myöhemmin aivan erityisen merkityksen.
Samalla leirillä oli Jani Alkio, josta tuli myöhemmin tunnettu urheiluselostaja. Nuoret pojat päättivät tuolloin, että Jani seuraisi legendaarisen Raimo ”Höyry” Häyrisen jalanjälkiä ja Jarkosta puolestaan tulisi uusi Jukka Puotila.
– Löimme Janin ehdotuksesta kättä päälle, että hänestä tulee uusi Raimo ”Höyry” Häyrinen. Hän selostaa Leijonien pelit, kun minusta tulee uusi Jukka Puotila, Tamminen muistelee.
Vuosikymmeniä myöhemmin molemmat ovat päässeet toteuttamaan nuoruuden haaveitaan.
Jani Alkio nousi viime keväänä Suomen jääkiekkomaajoukkueen pääselostajaksi Antero Mertarannan jätettyä tehtävänsä. Tamminen puolestaan on rakentanut pitkän ja menestyksekkään uran imitaattorina.
Jarkko muistelee huvittuneena, kuinka puhelias Alkio oli jo rippikoululeirillä. Tämä kertoi jatkuvasti vitsejä ja kauhutarinoita, eikä muille juuri jäänyt mahdollisuutta päästä ääneen.
Televisioura alkoi jo 12-vuotiaana
Tammisen oma esiintyjänura oli alkanut jo ennen rippikoulua.
Hän teki televisiodebyyttinsä vain 12-vuotiaana Ylen Yy-Kaa-Koo-lastenohjelmassa, jossa hän toimi imitoivana juontajana.
Varhainen televisiotyö toi mukanaan myös yllättävän oivalluksen. Jarkko huomasi, että esiintymisestä saattoi saada palkkaa.
– Aloin saada rahaakin esiintymisistä, josta olin todella yllättynyt. Silloin tajusin, että imitointia voisi oikeasti ajatella työnäkin.
Lapsitähteys ei kuitenkaan ollut pelkkää iloa.
Televisioesiintymiset tekivät Jarkosta tunnetun myös koulukavereiden keskuudessa, eikä huomio ollut aina myönteistä.
Koulukiusaaminen varjosti lapsuutta
Tammisen elämästä kerrotaan Tuomas Marjamäen kirjoittamassa elämäkerrassa Jarkko Tamminen – kerrankin itsenään, joka ilmestyi Docendon kustantamana hänen 50-vuotissyntymäpäivänään 23. syyskuuta.
Kirjassa Tamminen avaa lapsuutensa kipeitä kokemuksia.
Televisio-ohjelman nauhoitusten vuoksi hän oli perjantaisin poissa koulusta. Kun ohjelma esitettiin sunnuntaiaamuna, maanantaina koulussa odotti usein ikävä vastaanotto.
Jarkon hiustyyli oli yksi kiusaamisen aiheista. Hän kampasi hiuksensa jakaukselle veden avulla, mutta muut lapset alkoivat pilkata hänen ulkonäköään.
– Kurppa, mitä sä oot laittanut tukkaan? Kurppa on laittanut voita päähän! Rasvaletti, hän muistelee kuulemiaan huutoja.
Kurppa-nimitys oli saanut alkunsa jo toisella luokalla, kun eräs luokkakaveri keksi hänelle pilkkanimen.
Myöhemmin nimi muuttui lempinimeksi, mutta seurasi Jarkkoa myös partioon.
Partioharrastuksessa kiusaaminen sai fyysisiäkin muotoja. Hänen päälleen kasattiin muita lapsia, ja kerran hänen korvaansa työnnettiin porkkanaa.
Jarkko kertoo jääneensä partiossa yksin, mikä teki hänestä helpon kohteen kiusaajille.
Lopulta hän jätti partion parin vuoden jälkeen.
Imitoinnin lahja löytyi jo kuusivuotiaana
Vaikka esiintyminen toi lapsuudessa mukanaan vaikeuksia, imitointi oli Jarkolle alusta lähtien luonteva tapa ilmaista itseään.
Hän alkoi matkia muita ihmisiä jo kuusivuotiaana.
Ensimmäinen jäljittelyn kohde oli esikoulukaveri, jonka erikoista ärrän ääntämistä Jarkko alkoi toistaa.
Opettajana työskennellyt äiti ei kuitenkaan hyväksynyt toisen lapsen matkimista, vaan huomautti, että tällainen käytös saattoi tuntua kiusaamiselta.
Jarkko ei silti luopunut kiinnostuksestaan. Hän jatkoi harjoittelua omassa huoneessaan ja päiväkodin pihalla liukumäen alla.
Vähitellen hän alkoi opetella myös television suosittujen sketsihahmojen ääniä ja maneereja.
Esikuvien joukossa olivat Heikki Kinnusen hahmot Älywapaasta palokunnasta, Pirkka-Pekka Peteliuksen Fylli-täti Velipuolikuusta, Spede Show’n Nasse-setä sekä Hymyhuulet-ohjelman Aki ja Turo.
Kun Jarkko alkoi esittää tuttuja hahmoja kotona vanhemmilleen, vastaanotto oli aivan erilainen kuin esikoulussa.
Vanhemmat pitivät esityksiä huvittavina.
Tammisen mukaan yksi hänen tärkeimmistä ominaisuuksistaan on ollut kyky tarkkailla muita ihmisiä.
Hän kiinnitti jo lapsena huomiota siihen, miten aikuiset liikuttavat käsiään, käyttävät kasvonilmeitään ja muodostavat sanoja huulillaan.
Tämä tarkkaavaisuus on myöhemmin auttanut häntä rakentamaan tunnistettavia imitaatioita.
Vaikka Tamminen on esiintynyt valtaville yleisöille, hän kuvailee itseään luonteeltaan enemmän sivustaseuraajaksi.
Lavalla valojen syttyessä hän antaa kaikkensa, mutta vapaa-ajalla hän viihtyy mieluummin poissa huomion keskipisteestä.
Viulunsoitto ja hevirock täyttivät nuoruusvuodet
Helsingin Munkkivuoressa kasvanut Jarkko harrasti lapsuudessaan myös musiikkia.
Hän opiskeli viulunsoittoa Länsi-Helsingin musiikkikoulussa ja jatkoi harrastusta noin 20-vuotiaaksi asti.
Viulu oli hänen tärkein lapsuuden harrastuksensa, vaikka hän ei uskonut itsestään koskaan tulevan ammattimuusikkoa.
Musiikki kuului vahvasti koko perheen arkeen.
Jarkon pikkuveli soitti rumpuja ja pikkusisko pianoa. Kotona riitti siis ääntä ja erilaisia soittimia.
Viulunsoiton rinnalle nousi nuoruudessa myös huomattavasti raskaampi musiikki.
Televisiossa esitetyt näyttävät musiikkivideot tekivät Jarkkoon suuren vaikutuksen. Erityisesti hevibändien vauhdikkaat esiintymiset, tuli ja rockhenkinen elämäntyyli kiehtoivat häntä.
Yksi suosikeista oli Mötley Crüe, jonka julisteilla hän koristeli huoneensa seinät.
Kotimaisista yhtyeistä Jarkko ihaili Hanoi Rocksia.
Myöhemmin hän on päässyt hyödyntämään nuoruuden kiinnostustaan myös työssään imitoimalla yhtyeen tunnettuja jäseniä Andy McCoyta ja Michael Monroeta.
Teatterikorkeakoulun ovet avautuivat vasta neljännellä yrityksellä
Vaikka Tamminen oli esiintynyt lapsesta asti, tie ammattinäyttelijäksi ei ollut suoraviivainen.
Hän opiskeli laulua Tanskassa ja haki useita kertoja Teatterikorkeakouluun.
Opiskelupaikka irtosi lopulta vasta neljännellä yrittämällä vuonna 2003, jolloin hän oli 27-vuotias.
Ensimmäisellä hakukerralla Jarkko oli vain 17-vuotias eikä omien sanojensa mukaan vielä täysin ymmärtänyt, mitä koulussa opiskelu edellytti.
Hän muistelee, kuinka esitti pääsykokeessa Jörn Donneria, vaikka tarkoituksena olisi ollut näyttää omaa persoonaansa.
Jälkikäteen hän on ollut tyytyväinen siihen, ettei tullut hyväksytyksi heti nuorena.
Vuosien aikana hän oli ehtinyt kypsyä ja ymmärtää paremmin, mitä halusi koulutukselta.
Ennen opiskelupaikan saamista Tamminen teki monenlaisia töitä.
Hän työskenteli muun muassa dubbausten parissa, pizzataksin kuljettajana sekä kansimiehenä ja risteilyisäntänä M/S Kristina Brahella, joka liikennöi Kotkasta esimerkiksi Lappeenrantaan ja Viipuriin.
Työnteko oli hänelle myös tapa osoittaa, että hän pystyi huolehtimaan omasta toimeentulostaan.
Isän työttömyys jätti pysyvän vaikutuksen
Tammisen isä työskenteli pankin konttorijohtajana, mutta menetti työpaikkansa 1990-luvun alun laman aikana.
Kokemus vaikutti vahvasti nuoreen Jarkkoon.
Hän ei halunnut joutua tilanteeseen, jossa töitä ei olisi tarjolla.
– En halunnut kokea isän kohtaloa, että minulla ei olisi töitä.
Nuoruudessaan Tamminen harkitsi jopa kaupallista koulutusta ja haki kauppakorkeakouluun useamman kerran.
Opiskelupaikka jäi kuitenkin muutaman pisteen päähän.
Kiinnostus talousasioihin ei ollut sattumaa, sillä kotona puhuttiin paljon lainoista ja osakkeista.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen myös vierailu isän työpaikalla. Erityisen vaikuttava kokemus oli nähdä oikea pankkiholvi, jollaisia Jarkko oli aiemmin ihmetellyt Aku Ankan Roope-sedän tarinoissa.
Isän opit ovat myöhemmin osoittautuneet hyödyllisiksi.
Tamminen on johtanut omaa yritystään, jonka kautta hän on tuottanut sekä show-kiertueitaan että televisio-ohjelmiaan.
Hän kertoo ottaneensa itse vastuun oman uransa ja työnsä suunnittelusta.
Suuret show’t muuttivat uran suunnan
Tammisen uran merkittäviin saavutuksiin kuuluvat vuoden 2013 Stars Show -kiertue sekä vuonna 2016 toteutettu suuri esiintyminen Hartwall-areenalla.
Näiden hankkeiden myötä hänen suosionsa kasvoi entisestään.
Menestyksen keskellä vuodet ovat kuitenkin kuluneet nopeasti.
Tamminen kertoo huomaavansa ajan kulumisen erityisesti kahden tyttärensä kasvamisesta.
Hänen tyttärensä ovat nyt 17- ja 12-vuotiaita.
Perhe-elämästä puhuessaan Jarkko antaa paljon tunnustusta pitkäaikaiselle puolisolleen Sanna Tammiselle.
Hänen mukaansa Sanna on kantanut suuren vastuun kodista etenkin silloin, kun lapset olivat pieniä.
Samalla Sanna on onnistunut rakentamaan myös omaa uraansa.
Jarkko painottaa kuitenkin osallistuneensa itsekin lastenhoitoon.
Hän muistelee pidelleensä tyttäriään vauvoina, vaihtaneensa vaippoja ja rauhoitelleensa heitä esimerkiksi vatsavaivojen aikana.
Perhe on ollut tärkeä osa elämää, vaikka työ on vienyt häntä paljon esiintymislavoille ja kiertueille.
Kolme vaarallista tilannetta vesillä
Viisikymppiseksi ehtinyt Tamminen on alkanut pohtia aiempaa enemmän elämän rajallisuutta.
Hän huomaa ikääntymisen myös fyysisesti.
Esimerkiksi veneeseen nouseminen mökillä ei suju enää yhtä ketterästi kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten.
Ikääntymisen lisäksi elämän hauraudesta ovat muistuttaneet kolme vakavaa läheltä piti -tilannetta.
Tammisen elämäkerrassa kerrotaan, että hukkuminen on ollut lähellä peräti kolmesti.
Ensimmäinen vaaratilanne sattui lapsuudessa Mikkelissä uimarengasonnettomuuden yhteydessä.
Toinen tapahtui nuorena Havaijilla.
Kolmas tilanne koettiin myöhemmin Curacaolla sukellusretkellä.
Curacaolla Tamminen sukelsi kielloista huolimatta 25 metrin syvyyteen. Syvällä veden alla hän alkoi ajatella pärjäävänsä ilman happea, vaikka tilanne oli vaarallinen.
Mukana ollut ystävä ehti onneksi puuttua tilanteeseen ja estää häntä toimimasta ajatuksensa mukaisesti.
Kaikista kolmesta tapauksesta Jarkko selviytyi säikähdyksellä.
Kokemukset ovat kuitenkin antaneet hänelle aihetta miettiä, kuinka nopeasti elämässä kaikki voi muuttua.
Viisikymppinen viihdyttäjä haluaa oppia hidastamaan
Vaikeista kokemuksista huolimatta Tammisen into esiintymiseen ei ole kadonnut.
Hän kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan tehdä työtä, josta aidosti nauttii.
Jarkko kertoo saaneensa elämänsä aikana paljon huomiota sekä perheensä vanhimpana lapsena että esiintyjänä, jota yleisö on palkinnut aplodeilla.
Hän on kiitollinen siitä, että on saanut tulla nähdyksi ja arvostetuksi juuri oman työnsä kautta.
Samalla viisikymppisyys on saanut hänet tarkastelemaan tulevaisuuttaan uudesta näkökulmasta.
Vuosien ajan Tamminen on siirtynyt projektista toiseen, rakentanut uusia esityksiä ja pitänyt kiireistä työtahtia.
Nyt hän haluaa kiinnittää enemmän huomiota omaan jaksamiseensa.
– Pitää miettiä, voisiko välillä ottaa iisimmin eikä paahtaa vain projektista seuraavaan.
Vaikka esiintymisen palo on edelleen voimakas, Tamminen ymmärtää, ettei elämä ole pelkkää työntekoa ja uusia saavutuksia.
Viisikymppisenä tärkeäksi on noussut myös mahdollisuus pysähtyä, nauttia perheestä ja arvostaa sitä, mitä vuosien aikana on jo saanut aikaan.
