Aleksi Rantamaa astui Petollisten kuvauksiin tilanteessa, jossa panokset tuntuivat hänestä tavallista kovemmilta. Podcast-juontajalla oli yhä mielessä kokemus Erikoisjoukoista, jossa hänen matkansa päättyi heti ensimmäiseen tehtävään. Rantamaa piti sitä valtavana epäonnistumisena.
Kun hänelle tarjottiin paikkaa Petollisissa, mies päätti ottaa uuden mahdollisuuden tosissaan. Hän halusi näyttää itselleen, ettei reality-ura ollut yhden epäonnistumisen jälkeen ohi.
– Jos mä täällä epäonnistun, niin olen epäonnistunut sekä henkisessä että fyysisessä pelissä. Sitten voin eläköityä. Sitten saa riittää, mun reality-ura oli siinä, hän kertoo ajatelleensa.
Kuvausten alkuun valmistautuminen ei jäänyt pelkäksi ajatustyöksi. Rantamaa käytti viikkoja siihen, että hän kuvitteli mielessään mahdollisia pelitilanteita ja yritti etukäteen valmistautua siihen, mitä kaikkea Vanajanlinnassa voisi tapahtua.
Mitä lähemmäksi lähtö tuli, sitä oudommaksi harjoittelu muuttui. Rantamaa huomasi kuvittelevansa itsensä toistuvasti petollisen rooliin.
– Mitä lähemmäs mentiin Vanajanlinnaa, sitä enemmän huomasin näissä skenaarioissa olevani petollinen, hän virnistää.
Pian analysointi siirtyi jo peilin eteen. Rantamaa tarkkaili omia kasvojaan, eleitään ja jopa pieniä liikkeitä, joiden hän pelkäsi paljastavan liikaa.
– Katsoin omia ilmeitäni ja mikroeleitä, että värähtääkö joku kulmakarva. Mietin myös, miten pidän käsiäni ja kaikkea tällaista. Se meni ihan totaaliseksi yliajatteluksi, hän selostaa.
Pelistä tuli hänelle niin todellinen jo ennen ensimmäistä kuvauspäivää, että Rantamaa alkoi kokea myös kehonsa oudolla tavalla. Hän kertoo dissosioineensa.
– Varsinkin vasen käteni ei tuntunut omalta. Totta kai järjellä tiesin, että se on käteni, mutta se tuntui vieraalta. Olin niin syvällä pelissä, että dissosioin.
Dissosiaatiolla tarkoitetaan tilaa, jossa mielen eri toiminnot voivat hetkellisesti irtautua toisistaan. Tällöin esimerkiksi oma keho tai ympäristö saattaa tuntua vieraalta tai etäiseltä, vaikka ihminen tietäisi järjellä, mitä ympärillä tapahtuu. Ilmiötä voi esiintyä esimerkiksi voimakkaan stressin, pelon tai järkytyksen yhteydessä.
Rantamaa katsoo nyt taaksepäin ja ymmärtää, ettei Petollisiin lähtö osunut muutenkaan erityisen rauhalliseen vaiheeseen. Perheeseen oli juuri syntynyt toinen lapsi, ja samaan aikaan työkiireet painoivat päälle.
– Astuessani Vanajanlinnaan mulla oli niin paljon lautasella, hän myöntää.
Kun peli viimein alkoi, tunnelma muuttui kuitenkin. Rantamaa huomasi nopeasti olevansa mukana täysillä.
– Kun homma oikein polkaisi käyntiin, huomasin olevani elementissäni.
Päivän päättyminen ei silti tarkoittanut sitä, että peli olisi jäänyt taakse. Hotellihuoneessa ajatukset jatkoivat kierrostaan. Puhelimia osallistujilla ei ollut käytössä, joten Rantamaa turvautui lastensa kuviin, joita hän oli ottanut mukaansa.
– Aloin iltaisin yliajatella menneen päivän tapahtumia: miltä tuo nyt näytti, miten tuo nyt tulkitaan ja mitä hän nyt ajatteli. Eikä pelkästään pelin aikana, vaan myös sitä, miltä tämä kaikki nyt näyttää televisiossa.
Henkisen kuorman keskellä kuvauksissa mukana ollut psykologi oli Rantamaalle merkittävä tuki. Hän pystyi käymään tämän kanssa läpi omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan.
– Se oli äärimmäisen tärkeää henkiselle jaksamiselleni, hän linjaa.
Perhe menee kaiken edelle
Rantamaan elämässä riittää tällä hetkellä vauhtia muutenkin. Pienten lasten hoitaminen ja työnteko täyttävät päivät, ja siinä yhtälössä oma hyvinvointi jää helposti taka-alalle.
– Totta kai lapset ja vaimo tulevat aina edelle, mutta silloin tällöin on hyvä muistaa, että Aleksi, sinäkin olet olemassa ja sinullakin on merkitys tässä maailmassa. Liian usein se tuntuu unohtuvan, ja näinä päivinä tuntuu siltä, ettei itselle ole tarpeeksi aikaa.
Ensimmäisen lapsen syntymä oli hänelle hetki, joka muutti koko ajattelutavan. Rantamaa kuvailee, että kaikki tutut mittasuhteet menivät silloin uusiksi.
– Sillä sekunnilla, kun tapasin esikoiseni ensimmäistä kertaa synnärillä, se oli aivan totaalinen perspektiivin muutos. Perheen arvo raketoi taivaisiin ja käytännössä kaiken muun arvo romahti sillä hetkellä. Se huone kääntyi 180 astetta ympäri.
Hän oli kuullut jo etukäteen lukuisia kertoja, että ensimmäinen lapsi mullistaa elämän. Todellisuus selvisi vasta kokemalla.
– Lukemattomat ihmiset olivat yrittäneet valmistella mua siihen hetkeen, kun tapaat ensimmäisen lapsesi ja se muuttaa kaiken, mutta ei sitä pysty selittämään. Sen voi vain kokea.
Myös parisuhteessa on tapahtunut iso muutos. Rantamaa ja hänen puolisonsa menivät hänen omien sanojensa mukaan naimisiin tammikuussa. Ratkaisu pidettiin niin hyvin omana tietona, ettei edes suku tiennyt avioliitosta ennen kuin se oli jo solmittu.
– Edes suku ei tiennyt asiasta ennen kuin liitto oli jo solmittu, Rantamaa kertoo.
Hääjuhlia ei kuitenkaan ole vielä ehditty järjestää. Arki pienten lasten ja työn ympärillä pitää huolen siitä, että juhlasuunnitelmat odottavat omaa hetkeään. Rantamaa kertoo silti, että juhlat järjestetään viimeistään viiden vuoden sisällä avioliittoon astumisesta.
Pienimuotoista juhlaa on turha odottaa. Rantamaalla on jo visio siitä, miten näyttävästä päivästä voisi olla kyse.
– Kyllä Rantamaat tulee vielä häät pitämään, ja sitten kun ne pidetään, niin Hornetit lentävät yli, hän täräyttää.
Kaiken keskellä yksi ihminen nousee Rantamaan puheissa jatkuvasti esiin: hänen vaimonsa. Lapsiperheen ja työn yhdistäminen vaatii jatkuvaa järjestelyä, joustamista ja toisen tukemista.
Rantamaa ei säästele sanojaan kuvaillessaan puolisoaan.
– Kliseistä sanoa, mutta mulla on maailman paras vaimo. Viimeksi tänä aamuna sanoin hänelle, että en pärjäis ilman häntä.
Petollisten uusi kausi alkaa 5. syyskuuta Ruudussa ja Nelosella.
