Tampereen Härmälän leirintäalueella näky on vaikea ohittaa. Valkoisten asuntoautojen ja -vaunujen joukosta erottuu yksi, joka ei todellakaan yritä sulautua joukkoon. Rannassa puiden suojassa seisoo kirkkaanpunainen, mustapilkkuinen asuntovaunu, joka näyttää aivan valtavalta leppäkertulta.
Sen nimi on Reissuleppis.
Ja aivan kuten omistajansa Piia Kyrö, ei tämäkään kulkupeli jää huomaamatta.
Piian kesäloma alkaa jo ennen kuin ensimmäinen leirintäalue on saavutettu. Heti kun vetoauto käynnistyy ja Reissuleppis lähtee mukaan, arki jää taakse. Määränpää ei ole hänelle loman alku, vaan itse matka.
”Kun starttaan vetoauton, olen jo lomalla. Ei tarvitse odottaa päämäärää, vaan matka on jo minulle lomaa. Autossa on avattuna hot rod -pussi ja radiosta tulee suomipoppia tai -rockia. Siitä tulee ihana fiilis!”
Kaikki eivät kuitenkaan ole aina katsoneet hitaasti liikkuvaa karavaanaria yhtä hyvällä mielellä.
Piia tietää hyvin, millaisen reaktion asuntovaunu voi maantiellä aiheuttaa. Hän ymmärtää kiireisten autoilijoiden turhautumisen, jos edessä kuljetaan rauhallista vauhtia.
”Onhan se ärsyttävää, jos itsellä on kiire ja edessä madellaan kahdeksaa kymppiä. Ei minustakaan oikein tykätty.”
Sitten Piialle syntyi idea, joka muutti kaiken.
Tavallisesta vaunusta tuli leppäkerttu
Piian asuntovaunu oli alun perin tavallinen valkoinen vaunu, sellainen, jota hän kutsuu Humppakopaksi. Hän päätti tehdä siitä jotain täysin omaa.
”Maalasin asuntovaununi punaiseksi ja piirsin sille leppäkertun silmät silmäripsineen ja pilkut kylkiin totta kai. Ensin piti googlata, että saako asuntovaunu olla väriltään punainen, kun lähes kaikki muut ovat valkoisia. Tietoa ei löytynyt, mutta koska sitä ei kiellettykään, päättelin, että niin voi tehdä.”
Lopputuloksesta tuli todellinen tienpiristys.
Piia puhuu Reissuleppiksestä kuin läheisestä ystävästä. Hän käyttää vaunustaan pronominia hän ja kertoo myös juttelevansa sille.
Tai oikeastaan hänelle.
Muutos näkyi nopeasti myös muiden tiellä liikkuvien ihmisten käytöksessä. Ärtyneiden katseiden tilalle tuli jotain aivan muuta.
”Ilahduin, kun huomasin kanssa-autoilijoiden hymyilevän meidät nähdessään. Eivät vain lapset, vaan myös aikuiset hymyilevät ja vilkuttavat meidät nähdessään.”
Karavaanari, joka ei pukeudu verkkareihin
Reissuleppis ei ole ainoa asia, joka saa ihmiset katsomaan Piiaa uudelleen.
Karavaanarielämää tuntematon voisi helposti kuvitella, että tien päällä tärkeintä olisi mahdollisimman huoleton pukeutuminen. Verkkarit, t-paita ja mukavat sandaalit.
Piia ei kuitenkaan ajattele asiaa näin.
Hän rakastaa Suomen kesäfestivaaleja ja erilaisia tapahtumia, ja silloin myös pukeutumisella on oma tärkeä roolinsa. Reissuleppiksen edessä hän poseeraa paljettitopissa ja näyttävissä punaisissa glitter-saappaissa, jotka nousevat korkealle säärien yli.
Piia myöntää, että aluksi hän mietti muiden karavaanareiden suhtautumista.
”Ensin vähän pelkäsin, että muu karavaanariporukka katsoo minua syrjäkarein, kun lähden liikkeelle tälläytyneenä. Mitään sellaista en ole huomannut, vaan minut on otettu kivasti vastaan karavaanareiden keskuudessa.”
Vaunun sisällä odottaa pinkki maailma
Kun Reissuleppiksen ovesta astuu sisään, punamusta leppäkerttu jää ulkopuolelle.
Sisällä odottaa aivan toisenlainen maailma.
Vaaleanpunainen väri hallitsee tilaa niin voimakkaasti, että tunnelma tuo mieleen hattaran, vaahtokarkin ja mansikkajäätelön. Pienessä vaunussa jokainen yksityiskohta on mietitty tarkasti.
Tilaa ei ole paljon, mutta Piia on onnistunut tekemään siitä toimivan.
Vaunussa on noin 150 senttimetriä leveä vuode, joka riittää hyvin yhdelle hengelle. Alun perin samalla paikalla oli pöytä ja tuolit. Kerrossängystä Piia puolestaan teki sohvan ja sijoitti sen yläpuolelle kaappeja.
”Vuode on yhdelle erittäin riittävä, noin 150 senttiä leveä. Sen tilalla oli aiemmin pöytä ja tuolit. Kerrossängyn muutin sohvaksi, ja asetin sen yläpuolelle kaappeja. Jos vain sää sallii, asetan sitten ulos vaunun edustalle pöydän ja tuoleja.”
Ulkotila onkin Piialle tärkeä osa reissua.
Vaunun vieressä on pieni pöytä, jonka päällä on mansikkalasipullossa mehua, puhallettava tölkinalusta sekä kestokukkakimppu. Karkkia löytyy pienistä kulhoista sekä ulkoa että vaunun sisältä.
Vihreälle veralle on asetettu kynnysmatto ja kolme retkituolia. Vieressä odottaa myös auringonottotuoli.
Kun Piia saapuu uuteen paikkaan, hänellä on aina sama ensimmäinen rituaali.
”Kun olen päässyt määränpäähäni, laitan ihan ensimmäiseksi tuolin ja pöydän ulos. Ennen kuin alan tehdä muita järjestelyitä, juon aina lasillisen Baileys-kermalikööriä. Siitä tulee ihana, rento lomafiilis.”
Pieneen vaunuun mahtuu yllättävän paljon
Pinkkien kaappien sisältö paljastaa nopeasti, että Piia ei lähde reissuun puolivalmistautuneena.
Vaatteita löytyy runsaasti ja eri tilanteisiin. Mukana on myös värikkäitä asuja iltamenoihin ja juhlimista varten.
”Vaatteita on joka lähtöön. On myös värikkäitä asuja viihteelle tai bilettämään lähtemistä varten.”
Piia esittelee myös unihaalariaan, johon hän pukeutuu ennen kuin menee nukkumaan pinkkiin sänkyynsä.
”Tämä on aivan ihana, etenkin jos on vähän viileä ilma.”
Kaapeissa on myös ruokatarvikkeita. Suolaa, sokeria, säilykemandariineja ja oliiveja. Piia suosii tavaroita, jotka säilyvät hyvin mukana.
Erityisen tärkeässä asemassa on tee.
”Rakastan teetä, jota juon paljon. En juurikaan kokkaile vaunussani, vaikka sekin on mahdollista. Käytän leirintäalueiden palveluita ja paikallisia myymälöitä, kun olen reissussa. Jääkaapissa on lähinnä jugurttia.”
Teetä varten vaunussa on tietenkin myös vedenkeitin.
Pitkät hiukset ja pieni pinkki vessa
Reissuleppiksessä on oma vessa, jonka tunnistaa pinkistä ovesta.
Kaapista löytyy runsaasti erilaisia hygienia- ja kauneustuotteita. Mukana ovat tavallisten deodoranttien ja hammastahnojen lisäksi esimerkiksi kuivashampoo.
Piian pitkien vaaleiden hiusten peseminen pienessä vaunussa ei kuitenkaan kuulu hänen suosikkirutiineihinsa.
”Käyn pesulla leirintäalueilla, jolloin myös pesen hiukset vedellä. Vessassa on ihan hyvä käydä pissalla, mutta muuten käytän mieluummin yleisiä vessoja.”
Vaunun koko ei myöskään tarkoita sitä, että sadepäivänä pitäisi pitkästyä.
Reissuleppiksessä on oma pelikaappi, josta löytyy seurapelejä Kimblestä alkaen sekä pelikortteja.
Vieraita onkin mahtunut sisälle yllättävän paljon.
”Enimmillään täällä on ollut yhdeksän henkilöä iltaa viettämässä. Hyvällä säällä voimme tietenkin levittäytyä ulos, mutta kyllä täällä sisälläkin mahtuu olemaan yllättävän monta ystävää.”
Piialle Reissuleppis toimii myös tärkeänä tukikohtana festarimatkoilla.
”Kun kierrän Leppiksellä, ehdin myös tavata tuttuja muualla Suomessa. Festareilla olemme ensin etkoilla täällä. On kiva piipahtaa Reissuleppiksessä myös kesken bändi-illlan. Tämä sellainen ihana tukikohta.”
Karavaanari yksin tien päällä
Piia on karavaanarina myös hieman poikkeuksellinen näky.
Harva nainen lähtee asuntovaunun kanssa yksin tien päälle. Piia kuvailee itseään sosiaaliseksi introvertiksi.
Hän viihtyy ystävien seurassa, mutta osaa myös nauttia siitä, että saa olla täysin omassa rauhassaan.
Reissuleppis antaa mahdollisuuden molempiin.
Yksin matkustaminen ei tunnu Piialle yksinäisyydeltä. Päinvastoin. Hän voi päättää itse, mihin suuntaan lähtee ja kuinka kauan missäkin viipyy.
Matkoja ei myöskään suunnitella liian tarkasti.
”En suunnittele tarkasti reissujani. Se on osa tämän matkailun viehätystä.”
Kaikki alkoi äidin kuolemasta
Reissuleppiksen tarinan taustalla on myös surullinen tapahtuma.
Piia tutustui karavaanielämään jo lapsena. Hän matkusti isovanhempiensa ja vanhempiensa kanssa, mutta myöhemmin harrastus jäi pois hänen elämästään.
Kaikki muuttui noin viisi vuotta sitten.
”Äitini kuoli äkillisesti. Hän oli innokas karavaanari. Äiti sanoi minulle usein, että hommaa itsellesi asuntovaunu. En alkuun innostunut, mutta kun äitini kuoli, ajattelin, että nyt olisi aika.”
Ensimmäinen kesä ei vielä vakuuttanut Piiaa täysin.
”Ensimmäisenä kesänä en erityisemmin innostunut karavaanielämästä, mutta sittemmin siitä on tullut minulle tärkeä tapa liikkua ja lomailla kesäisin.”
Vähitellen vaunusta tuli paljon enemmän kuin kulkuväline.
Se on Piialle paikka, johon voi palata päivän päätteeksi. Turvasatama, jossa pinkit valot, kukkakoristeet ja pienet yksityiskohdat tekevät tunnelmasta omannäköisen.
Sohvanurkassa loistavat kukkavalot. Makuutilan ikkunoita ympäröivät vaaleanpunaiset ruusukkeet, joihin saa valot. Lattialla pinkin pörrömaton päällä seisoo valaistu flamingo.
Sisäkatossa tuikkivat pinkit tähdet.
Päivän päättyessä Piia voi käpertyä omaan vaaleanpunaiseen maailmaansa. Ja seuraavana aamuna suunnitelma voi olla edelleen täysin avoin.
Hän ei välttämättä tiedä itsekään, minne Reissuleppiksen nokka seuraavaksi kääntyy.
Ehkä juuri siinä onkin koko matkailun viehätys.
