Kosti Keski-Nummen sotavuosiin mahtui hetkiä, joissa elämä riippui sekunneista. Jatkosodan aikana nuori hävittäjälentäjä lensi 80 sotalentoa ja joutui peräti 55 ilmataisteluun.
Yksi kohtalokkaimmista hetkistä koitti kesällä 1944 Tali-Ihantalan yllä. Kosti lensi legendaarisen hävittäjä-ässän Hans ”Hasse” Windin siipimiehenä, kun vihollisen tuli osui hänen koneeseensa.
Yksi luoti kulki niin läheltä, että pienikin liike olisi voinut muuttaa kaiken.
– Luoti hipaisi ohimoani ja kuolema kävi millin päässä. Jos en olisi kurottanut itseäni juuri silloin, luoti olisi mennyt suoraan pääni läpi.
Nykyisin Hämeenlinnassa asuva Kosti Keski-Nummi oli jutun julkaisuhetkellä 93-vuotias. Hän asui sotainvalidien Ilves-Majassa ja muisteli sotavuosiaan avoimesti.
Pohjanmaalta Kauhajoen Nummijärveltä lähtöisin oleva Kosti kiinnostui ilmailusta jo lapsena. Hän liittyi 12-vuotiaana suojeluskuntaan, mutta varsinainen kipinä lentämiseen syttyi myöhemmin.
Kylälle saapuivat yleisölennätyksiä tekemään kuuluisat Karhumäen veljekset Urho ja Niilo. Kosti pääsi aivan koneen lähelle ja sai jopa tutustua sen ohjaamoon Urho Karhumäen avulla.
Kokemus jäi mieleen pysyvästi.
Vuonna 1939, ollessaan 16-vuotias, Kosti haki vapaaehtoisena ilmavoimiin. Hän oli kuitenkin liian nuori. Alle 17-vuotiaita ei tuolloin hyväksytty palvelukseen.
Talvisodan aikana Kosti täytti 17 vuotta tammikuussa 1940. Hän lähetti uuden hakemuksen heti, ja tällä kertaa tie ilmavoimiin aukesi. Hänet hyväksyttiin maaliskuussa, talvisodan päättyessä, ja varsinainen lentokoulutus alkoi saman vuoden lokakuussa aliupseeriohjaajakurssilla numero 11.
Ensimmäinen harjoituskone oli kaksipaikkainen avokone Smolik. Koulutus jatkui eri konetyypeillä kolmen vuoden ajan ja eteni hyvin. Nuoresta lentäjästä tuli alikersantti, ja myöhemmin hänen sotilasarvonsa nousi ylikersantiksi.
Brewster vaihtui Messerschmittiin
Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 Kosti jatkoi kohti varsinaista rintamapalvelusta. Joulukuussa 1942 hän siirtyi Täydennyslentolaivue 35 ja maaliskuussa 1943 hävittäjälentolaivue 24 kolmanteen lentueeseen.
Hänestä tuli lopulta koko laivueen ainoa elossa oleva hävittäjälentäjä. Hävittäjälentolaivue 24 saavutti talvi- ja jatkosodassa yhteensä 877 viholliskoneen pudotukset.
Kosti aloitti taistelulentonsa amerikkalaisella Brewster-tukialushävittäjällä. Vuotta myöhemmin hänen käyttöönsä tuli saksalainen Messerschmitt 109 G6.
Koneen suorituskyky teki nuoreen lentäjään vaikutuksen.
– Mersu oli silloin maailman nopein kone. Sillä pystyi vetämään vaakalentoa 600 kilometriä tunnissa.
Messerschmittissä oli Mauserin lentokonetykki, jonka tulinopeus oli 740 laukausta minuutissa. Lisäksi moottorin päällä oli kaksi 13 millimetrin konekivääriä.
Kostin mukaan vastapuolen käytössä olleet La 5- ja Jak 9 -hävittäjät olivat myös tehokkaita koneita. Suomalaiset joutuivat usein taistelemaan määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan.
– Jos meillä oli ilmataistelussa neljä konetta, vihollisella niitä oli kymmenen.
80 sotalentoa ja 55 ilmataistelua
Kostin sotilasura ilmassa oli huomattava. Hän lensi yhteensä 80 sotalentoa ja osallistui 55 ilmataisteluun.
Ilmavoittoja hänelle kertyi 16,5, mutta virallisesti niistä hyväksyttiin 5,5.
Puolikas voitto herättää veteraanissa edelleen hymyn.
– No se puolikas tuli, kun ammuimme luutnantti Suhosen kanssa alas saman viholliskoneen. Ei tullut varmuutta, kumman koneen ase teki siitä selvää ja niinpä lentueemme päällikkö totesi, että pistetään homma puoliksi.
Kosti kertoo ampuneensa alas 16 viholliskonetta. Kymmenen niistä päätyi Suomenlahden pohjaan.
Virallisissa ilmavoitoissa vaadittiin kuitenkin muutakin näyttöä kuin ampujan oma havainto. Pudotuksille tarvittiin myös muita silminnäkijöitä.
Pelko ei hänen mukaansa ollut ilmataisteluissa päällimmäisenä mielessä.
– Minä en pelännyt, ei siellä ehtinyt pelätä, kun viholliskoneet pörräsivät ympärillä.
Hasse Windin siipimiehenä
Kostin komentajana toimi legendaarinen Hans ”Hasse” Wind, kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari.
Wind oli alaistensa keskuudessa pidetty johtaja, eikä Kosti tehnyt poikkeusta.
– Hasse oli mahtava tyyppi, ystävällinen ja reilu.
Miehet asuivat rintamalla korsuissa, ja Windillä oli tapana tulla myös miehistön luokse viettämään iltaa ja juttelemaan.
Sitten koitti kesä 1944 ja puna-armeijan suurhyökkäys Karjalankannaksella. Kesäkuun 6. päivänä alkanut hyökkäys muutti sodan kulkua ja johti lopulta tilanteeseen, jossa Suomen oli hyväksyttävä kovat rauhanehdot.
Kesäkuun 28. päivänä Hasse Wind johti yksitoista hävittäjää Tali-Ihantalan taisteluihin. Kosti lensi hänen siipimiehenään.
Taistelussa Kosti onnistui pudottamaan kaksi hävittäjää ja yhden maataistelukoneen. Sitten hänen koneensa polttoaine alkoi huveta.
Hän kurottautui kohti potkurivipua, kun yhtäkkiä koneen takana ja kuomussa jysähti.
Luoti osui lähelle päätä.
– Luoti hipaisi ohimoani ja kuolema kävi millin päässä.
Kosti oli haavoittunut, ja hänen tajuntansa alkoi heiketä. Siitä huolimatta hän pystyi vielä ohjaamaan koneensa Saimaan kanavan kautta Nuijamaalle.
Sitten polttoaine loppui.
Viimeinen mahdollisuus oli mahalasku
Koneen moottorin sammuttua Kosti joutui tekemään viimeisen ratkaisunsa. Hän päätti laskeutua pellolle ilman laskutelineitä.
Mahalasku onnistui.
Kosti sai vielä noustua ohjaamosta koneen siivelle. Sen jälkeen tajunta katosi.
Tunti myöhemmin myös Hasse Wind joutui vaikeuksiin. Neuvostoliittolaisen Airacobran kranaatit räjähtivät hänen hävittäjänsä mittaristossa ja selkäpanssarissa. Wind haavoittui pahoin, mutta onnistui ohjaamaan koneensa Lappeenrantaan.
Myöhemmin hän kertoi, ettei muistanut loppumatkasta mitään.
Miehet päätyivät lopulta samaan paikkaan.
– Siellä me Mikkelin sotasairaalassa makailimme Hassen kanssa samassa huoneessa haavojamme nuollen.
Sodan loppuvaiheetkin jäivät Kostin mieleen erikoisena kokemuksena. Aselepo oli jo solmittu, mutta hän ei ollut vielä saanut tietoa siitä.
– Kun rauha tuli, olin Saarisen Jorman kanssa taivaalla tiedustelulennolla. Ihmettelimme Jotten kanssa, mihin ihmeeseen viholliskoneet olivat hävinneet.
Kun miehet palasivat kentälle, he kuulivat aselevosta.
Vihollinen määräsi suomalaisille puolen vuoden lentokiellon. Kosti työskenteli tämän jälkeen jonkin aikaa sotilaspoliisina junissa.
Lentäminen jäi elämään sodan jälkeenkin
Sodan päätyttyä Kosti työskenteli kaksi ja puoli vuotta Porin lentorykmentissä lennonopettajana. Myöhemmin hän meni naimisiin Lahjan kanssa, joka työskenteli opettajana.
Kosti päätti kouluttautua itsekin samalle alalle ja opiskeli Rauman seminaarissa.
Pariskunta työskenteli kouluissa Kauhajoella ja Lohtajalla. He saivat yhden tyttären, kolme lastenlasta ja myöhemmin vielä yhden lastenlastenlapsen.
Lahja kuoli puolitoista vuotta ennen jutun julkaisemista 95-vuotiaana.
Ilmailu ei kuitenkaan kadonnut Kostin elämästä rauhan myötä. Hän jatkoi purjelentoa pitkään, vaikka harrastus alkoi lopulta huolestuttaa puolisoa.
– Lahja aina pelkäsi, kun olin ilmassa. Enhän minä malttanut kuitenkaan lopettaa upeaa harrastustani, vaikka ikää jo oli.
Erään kerran Kosti palasi lentämästä ja huomasi kodin olevan tyhjä. Lahja ja heidän tyttärensä olivat lähteneet.
Lopulta Kosti löysi heidät Lahjan sisaren luota Pyhäjoelta Pohjois-Pohjanmaalta.
Tällä kertaa hän päätti antaa periksi.
– No periksi annoin, eikös me miehet aina niin tehdä. Sopu palasi ja elimme onnellisina Lahjan kuolemaan saakka, Kosti sanoi hymyillen.
Kosti Keski-Nummen vaiheikkaasta elämästä on julkaistu kirja Siipimiehenä Kannaksella – hävittäjälentäjä Kosti Keskinummi.
Alun perin juttu julkaistiin Hymyn painetussa lehdessä vuonna 2017. Tarina on julkaistu myöhemmin uudelleen, jotta sotasukupolven kokemukset ja muistot säilyisivät.
