Sikke Sumari, 75, on kulkenut elämässään omaa polkuaan. Kokki, keittokirjailija ja juontaja ei ole rakentanut uraansa yhteiskunnan valmiin mallin mukaan, vaan tarttunut tilaisuuksiin silloin, kun niitä on tullut vastaan.
Hän kutsuu sitä universumin johdatukseksi. Varsinaisesta unelmoinnista Sumari ei kuitenkaan innostu.
Hänen mielestään unelma on helposti jotain epämääräistä ja saavuttamatonta. Siksi hän puhuu mieluummin suunnitelmista, joihin voi oikeasti tarttua.
Ja juuri niin hänen elämässään on usein käynyt.
Kauppahallista Viroon
1990-luvulla Sumari huomasi Helsingin Vanhassa kauppahallissa olevan vapaata liiketilaa. Hän ja hänen puolisonsa Tony Ilmoni päättivät kokeilla, mitä ruoasta voisi rakentaa.
Pariskunta perusti kauppahalliin italialaiseen ruokaan keskittyneen liikkeen. Myöhemmin tie vei Bulevardille Klaus Kurjen hotelliin, jossa he ryhtyivät pitämään ravintolaa. Sieltä syntyi Tony’s Deli, josta tuli menestys.
Myös Viron Muhu-saari tuli Siken elämään ilman suurta etukäteissuunnitelmaa. Alun perin tarkoitus oli hankkia perheelle paikka kesänviettoon. Lopulta siitä muodostui vuosikymmeniä kestänyt osa hänen uraansa.
Sumari pyöritti Nami Namaste -majataloa peräti 20 vuoden ajan. Hän oli jo ehtinyt pohtia siitä luopumista, kun korona vauhditti päätöstä.
Kun ostaja lopulta ilmaantui ja hyväksyi Siken pyytämän hinnan ilman pitkää neuvottelua, päätös syntyi nopeasti.
– Repertuaariini ei kuulu miettiä, mikä voisi mennä pieleen. Minä vain ryhdyn toimeen. Elämä kantaa kyllä.
Hän halusi vielä paperit käteen
Sumari on rakentanut uransa pitkälti tekemisen kautta. Vuosikymmenten ravintola-alan kokemus ei kuitenkaan estänyt häntä hakeutumasta myöhemmin kouluun.
Vuonna 2018 hän valmistui ammattikokiksi Ravintolakoulu Perhosta.
Päätös syntyi osittain siitä, että Sikke oli kyllästynyt kuulemaan puhetta virallisesta koulutuksesta. Jos tutkintopaperit olivat kerran monelle niin tärkeitä, hän päätti hankkia ne itsekin.
Ratkaisu inspiroi muitakin kokeneita ravintola-alan ihmisiä lähtemään opiskelemaan.
Sikke on ehtinyt tehdä urallaan paljon. Kokkisota toi hänet suurelle yleisölle, ravintolat ovat olleet tärkeä osa elämää ja keittokirjoja hän on kirjoittanut peräti 12.
Hän pohtii myös sitä, mitä haluaisi jättää jälkeensä.
– Olen inspiroinut muita ja näyttänyt, että maailmassa voi pärjätä, vaikka asioita toteuttaa ihan erilaisessa järjestyksessä kuin mitä yhteiskunta yleensä odottaa. Ei kai se huonosti ole?
Rakkaus alkoi nopeasti
Sikke tapasi tulevan puolisonsa Tony Ilmonin hiihtolomalla vuonna 1981. Kahden ihmisen välinen yhteys oli niin voimakas, että häät päätettiin järjestää jo hyvin nopeasti.
Avioliittoon mentiin lopulta kaksi viikkoa tapaamisen jälkeen kuulutusten vuoksi.
– En ymmärrä, minkä takia meidän piti mennä heti naimisiin, mutta hyvä niin. Täällä me yhä porskutamme.
Tonyssa Sikkeä viehätti erityisesti älykkyys ja erilainen tapa ajatella. Hän kuvailee puolisoaan edelleen itsenäiseksi ihmiseksi, joka ei helposti taivu muiden määrittelemiin normeihin.
Se on ollut parisuhteessa sekä vahvuus että välillä myös ärsytyksen aihe.
Kun Tony täytti 70 vuotta, Sikke nosti juhlapuheessaan esiin Bette Midlerin vuonna 1988 julkaistun hitin ajatuksen siitä, että toinen ihminen voi olla oman elämän kannatteleva voima.
Siken mukaan tämä kuvaa Tonia hyvin. Hänen puolisonsa on kannustanut häntä tekemään asioita, joita hän itse oikeasti haluaa.
Pitkään avioliittoon on silti mahtunut myös vaikeita vaiheita. Sumari myöntää, että eroa on joskus mietitty.
Hänen mielestään se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita suhteen epäonnistumista.
– Kyllä eroakin on mietitty joskus, totta kai. Jos sitä ei koskaan mieti, on suhteessa jotain vikaa. Olennaista on tajuta, kuinka vakavasta paikasta on kyse, ja on osattava antaa ilmaa ja ymmärrystä toiselle.
Sumari sanoo oppineensa avioliitosta vasta vuosien mittaan. Hän tunnistaa itsessäänkin mustasukkaisuutta ja omistushalua, mutta kokee päässeensä niiden yli.
Hän vertaa avioliittoa punaiseen lankaan. Välillä se on vahva kuin köysi, välillä lähes huomaamattoman ohut. Jos se kuitenkin pysyy olemassa, yhteistä matkaa kannattaa jatkaa.
Perhe muutti kaiken
Sikelle ja Tonylle oli alusta lähtien selvää, että he halusivat yhteisiä lapsia. Sikellä oli jo poika Misko aiemmasta avioliitostaan, kun taas Tonylla ei ollut ennestään lapsia.
Myöhemmin perheeseen syntyivät pojat Max ja Benjamin.
Omien lasten kasvattaminen ei kuitenkaan herättänyt Sikessä samanlaista suojelun tarvetta kuin nykyinen elämä kolmen lapsenlapsen kanssa.
– Minulla on hirveä suojeluvaisto lapsenlapsiani kohtaan.
Sumari pohtii samalla omaa lapsuuttaan. Hän kokee, ettei saanut nuorena aina riittävästi ohjausta.
Koulunkäynti jäi hänen mukaansa neljänteen luokkaan, ja lapsuus oli hyvin erilainen kuin nykyisin.
Oma menneisyys saa hänet ajattelemaan myös aiempaa avioliittoaan ja sen vaikutusta poikaansa.
– Nykyään erotaan helposti, mutta luulen silti, että ero on aina lapselle tosi kova paikka. Varmasti eroni oli silloin Miskolle paljon kovempi paikka kuin mitä olen ikinä ymmärtänyt. Enkä voi korvata sitä mitenkään.
75-vuotiaana keho muistuttaa rajoistaan
Toukokuussa Sumari joutui polvileikkaukseen, jossa hoidettiin ämpärinsankarepeämää. Hän oli odottanut paranemista, mutta toipuminen osoittautui hitaammaksi kuin hän olisi halunnut.
Erityisesti jatkuva kipu leikkauksen jälkeen koetteli kärsivällisyyttä.
Nyt tilanne on kuitenkin helpottanut ja liikkuminen on jälleen mahdollista.
– Ikä ei ole vain numeroita, kaikki meistä kuluvat.
Kesäkuussa 75 vuotta täyttänyt Sumari ei silti aio hidastaa elämäänsä kokonaan. Hän haluaa pysyä mukana teknologian kehityksessä ja kertoo olevansa myös tekoälyn käyttäjä.
– Pidän teknologiasta kiinni kynsin ja hampain, ja olen kaveri tekoälyn kanssa.
Hän ei myöskään halua kieltäytyä elämän pienistä iloista. Jos ystävä pyytää viinille, pelaamaan Skibboa tai minigolfaamaan, Sikke lähtee mielellään mukaan.
Äidin kuolema pysäytti
Sumari kertoo ajatelleensa pitkään eläneensä suhteellisen helppoa elämää. Suuria tragedioita ei ole ollut paljon.
Äidin kuolema oli kuitenkin jotain aivan muuta.
Siken 92-vuotias äiti kuoli, ja hautajaisissa suru vyöryi hänen ylitseen niin voimakkaana, että hän sai pienen sydänkohtauksen.
– Sanoin itselleni, että lopeta nyt se vollotus, mutta ei siitä tullut mitään. Surin äidin kuoleman siinä hetkessä.
Äiti oli ollut Sikelle tärkeä ihminen. Hoitokodissa vietettyjen viimeisten aikojen seuraaminen oli ollut raskasta.
Jälkikäteen Sumari on pohtinut myös omaa toimintaansa tyttärenä.
– En todellakaan ollut paras tytär. Olen miettinyt sitä nyt jälkikäteen, että minun olisi pitänyt käydä tapaamassa äitiä enemmän.
Siksi hän haluaa antaa muillekin yhden neuvon: läheisen luona kannattaa käydä silloin, kun siihen vielä on mahdollisuus.
Sydänkohtauksen jälkeen Sumari sai kolesterolilääkityksen ja myöhemmin myös verenpainelääkkeen. Lääkitys määrättiin ennaltaehkäisevästi.
– Syön ne kiltisti joka päivä. Tärkeintä tässä päivässä on se, että pysyn liikkeessä.
Yksi haave on vielä kesken
Kaikesta huolimatta yksi asia on edelleen avoinna. Sumari haluaisi löytää paikan, jota voisi kutsua omakseen.
Italia on yksi mahdollisuus, mutta varmuutta ei ole. Toscanan talvi on jo kokeiltu, eikä sinne ole tarkoitus palata samalla tavalla.
Nyt hän jättää asian jälleen universumin päätettäväksi.
– Olen jättänyt asian universumin hallintaan. Seuraan suurella mielenkiinnolla mitä elämässäni tapahtuu. Olen kutkuttavassa välitilassa. Jos sitä paikkaa ei löydy, minun ei sitten ollut tarkoituskaan löytää sitä.
Mielessä siintää silti hyvin konkreettinen kuva tulevaisuudesta.
Suuri keittiö. Riittävästi makuuhuoneita. Lapsenlapset ympärillä. Ovi, josta pääsee puutarhaan tai patiolle. Keittiössä voisi järjestää myös kokkauskursseja.
Ehkä juuri sellainen paikka ilmestyy aikanaan eteen – Siken tapaan hieman suunnittelematta.
Sikke Sumari
Syntynyt: 1951 Kylmäkoskella
Asuu: Helsingissä
Perhe: puoliso, kolme lasta ja lapsenlapset
Ura: kokki, keittokirjailija ja juontaja
Ajankohtaista: Luotsaa ensi huhtikuussa makumatkaa Toscanaan ja suunnittelee mahdollisesti tulevaa tv-ohjelmaa.
