Tv-kokkina ja esiintyjänä tunnettu Linnea Vihonen on ihminen, joka syttyy helposti uusista asioista. Juuri innostuneisuus on vienyt häntä uralla eteenpäin, vaikka sama ominaisuus on välillä saanut hänet tarttumaan projekteihin ehkä liiankin nopeasti.
Vihonen kertoo oppineensa elämässään yhden tärkeän asian: tilaisuuksia ei kannata jättää käyttämättä vain siksi, ettei heti tiedä, osaako kaiken.
– Aina kannattaa tarttua mahdollisuuteen, vaikka ei olisi varma onko sinusta siihen. Siitä huolimatta se kannattaa ottaa vastaan ja opetella. Se on vienyt minua eteenpäin monessa asiassa. Olen uskaltanut tarttua tilaisuuksiin. Tehnyt paljon töitä ja opetellut asiat, vaikka saappaat ovat alkuun tuntuneet isoilta, Vihonen sanoo.
Hänen mukaansa juuri tämä ajattelutapa on kuljettanut häntä monessa tilanteessa eteenpäin.
Selviytyjät kutsui uudelleen
Kun mahdollisuus palata Selviytyjät-ohjelmaan tuli, päätöstä ei tarvinnut kauaa pyöritellä. Ensimmäinen matka päättyi niin nopeasti, että uusi mahdollisuus tuntui Vihosesta erityiseltä.
– Se oli kunnianosoitus, että sain toisen mahdollisuuden. Ensimmäisellä kerralla matkani tyssäsi niin alussa, ettei minun tarvinnut kauan miettiä lähtemistä.
Viidakkoon palaaminen oli hänelle jo itsessään poikkeuksellinen kokemus. Pitkät reppureissut kaukomaissa ovat aiemminkin olleet osa hänen elämäänsä, joten ohjelman maailma tuntuu sopivan hänen seikkailunhaluiseen luonteeseensa.
– Kyse on ainutlaatuisesta kokemuksesta, jonka pääsin kokemaan toista kertaa. Se oli huikeaa. Olen aiemmin tehnyt pitkiä reppureissuja kaukomaissa, mitä kautta ohjelman konsepti viehättää minua.
Yllätys lautasella
Kaikki ruokakokemukset eivät kuitenkaan ole menneet aivan odotusten mukaan. Eräs mieleenpainuvimmista sattui Italiassa, kun Vihonen oli syömässä annosta, jonka hän luuli olevan tuttu fritti misto.
Kulhossa oli parsaa, kalaa ja muuta paistettua, mutta yksi pala jäi arvoitukseksi. Vihonen kuvitteli ensin, että kyseessä voisi olla kateenkorva. Totuus selvisi hieman erikoisella tavalla.
– Luulin sitä kateenkorvaksi, mutta se paljastui lampaan tai karitsan aivoiksi. Niin ainakin luulen, kun tarjoilija rupesi määkimään ja osoittamaan päätään.
Kokemus jäi mieleen niin vahvasti, että Vihonen kuvailee sitä omaksi Madventures-hetkekseen.
Satoja lautasia rikki juuri ennen suurta tapahtumaa
Keittiöuralla on sattunut myös tilanteita, joissa paineensietokyky on joutunut koetukselle. Vihonen ei itse ollut syypää erääseen dramaattiseen hetkeen, mutta tapahtuma oli silti hänen järjestämänsä tuhannen hengen tilaisuuden kannalta melkoinen säikähdys.
Juuri ennen suurta tapahtumaa kokonainen iso astialava kaatui. Lopputulos oli raju: satoja lautasia meni rikki.
– En itse kaatanut, mutta yksi iso astialava kaatui juuri ennen isoa, tuhannen hengen tapahtumaa, jota olin järjestämässä. Rytäkässä meni satoja lautasia rikki.
Tilanne saatiin kuitenkin ratkaistua nopeasti, sillä korvaavat astiat ehdittiin tilata ajoissa. Samalla Vihonen sai muistutuksen siitä, ettei paniikki auta, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.
– Se muistutti siitä, että mitä tahansa tapahtuu, kannattaa pysyä vaan kylmähermoisena ja mennä eteenpäin.
Sen sijaan keittiössä ei ole nähty tulipaloja tai räjähdyksiä. Vihonen nauraa olevansa tässä suhteessa varsin tylsä kokki.
– Ei, heh. Olen tylsä kokki, ettei minulla ole ikinä räjähdelleet mitkään asiat. Hyvä niin.
Kalatiskiltä televisioon
Ennen kokinuraa Vihonen työskenteli ruokamarketin kalatiskillä. Siellä karttuneet taidot ovat seuranneet häntä pitkälle myöhempään työelämään.
Kalan käsittely tuli tutuksi, ja siitä muodostui yksi hänen vahvuuksistaan. Samalla syntyi myös syvempi kiinnostus raaka-aineisiin sekä vieraanvaraisuuteen ja asiakaspalveluun.
Vihonen on profiloitunut kotimaisen kalan puolestapuhujana, mutta hänelle tärkeää on myös mahdollisuus keksiä ihmisille uusia ja luovia ratkaisuja.
Kokki ei kuitenkaan ollut hänen ainoa mahdollinen uravaihtoehtonsa. Vihonen mietti pitkään sosiaalialalle hakeutumista ennen kuin päätyi Perhoon ravintolakouluun.
Erityisesti syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa työskentely olisi kiinnostanut häntä.
– Se on työtä, jolla on merkitystä.
Esiintyminen vei mennessään
Televisio toi Vihoselle mahdollisuuden toteuttaa myös toista suurta intohimoaan: esiintymistä.
– Rakastan esiintyä.
Hän on saanut tehdä sitä televisiossa, puhujakeikoilla sekä ruoan ja elämysten ympärillä. Esiintyminen on ollut osa hänen elämäänsä jo vuodesta 2016 lähtien.
Tuolloin hän nähtiin ensimmäistä kertaa MTV3:n Mitä tänään syötäisiin -ohjelmassa.
Lapsuudessa hänen ihailunsa kohteet olivat aivan toisaalla. Vihosella oli kaksi suurta suosikkia: Leonardo DiCaprio sekä Aikakoneen Alex.
Leonardo-fanitus roihahti erityisesti Romeo ja Julia -elokuvan jälkeen vuonna 1996. Huone täyttyi näyttelijän kuvista ja julisteista, samalla kun Aikakone ja erityisesti Alex olivat vahvasti mukana hänen fanituksessaan.
Tatuoinnit eivät tarvitse selitystä
Vihosen värikkäät tatuoinnit eivät kaikki kätke taakseen suurta tarinaa. Hänelle niiden merkitys muistuttaa sitä, miten joku toinen käyttää koruja.
– Värikkäät tatuoinnit ovat mielestäni kauniita. Olen ottanut monta pelkästään sen takia, että ne näyttävät kivalta.
Tatuoinnit eivät liity hänen ammattiinsa, eikä hän edes kiinnitä niihin enää arjessa erityistä huomiota.
– En edes itse huomaa niitä.
Innostus on sekä vahvuus että ongelma
Jos Vihonen saisi nimetä parhaan luonteenpiirteensä, vastaus olisi helppo: innostuneisuus.
Ihmiset, työ, taide ja kaikki ympärillä oleva voivat saada hänet syttymään. Hän kuvailee itseään perusiloiseksi ja energiseksi ihmiseksi, joka haluaa elää täyttä ja värikästä elämää.
Mutta juuri sama ominaisuus on myös se, josta hän haluaisi hieman päästä eroon.
Vihonen lähtee helposti mukaan uusiin projekteihin ja innostuu nopeasti. Siksi hän on tehnyt itselleen säännön, joka auttaa pitämään jalat maassa.
– Olen asettanut itselleni säännön miettiä asioita yön yli.
Uutena taitona hän haluaisi palata tenniksen pariin. Lajia tuli pelattua nuorempana, ja ajatus paluusta on pyörinyt mielessä useammin kuin kerran.
Vanhojen taitojen palauttaminen vaatisi kuitenkin hieman työntekoa.
Katumus ei vie minnekään
Vihonen ei sano katuvansa asioita, vaikka elämässä on tapahtunut tilanteita, joista osa on jäänyt harmittamaan.
– Elämässä on sattunut asioita, joista osasta on pahoillaan ja osan tekisi uudelleen. Mutta jos alkaisi miettimään kaikkea, se veisi vain taaksepäin.
Pelkonsa hän tunnistaa selvästi. Ahtaat paikat tuntuvat Vihosesta erityisen ahdistavilta.
Ajatus laatikkoon joutumisesta tai elävältä hautaamisesta kuulostaa hänen mielestään aidosti pelottavalta.
Häpeää hän puolestaan tuntee joskus omasta kovasta äänestään ja naurustaan. Kun hän innostuu, ääni voi kantaa kauas.
– Ne saattavat toisinaan kaikua kauas, kun innostun asioista. Se välillä havahduttaa.
Rakkaus on kaiken perusta
Vihoselle rakkaus merkitsee paljon. Hän kuvailee sitä kaiken kantavaksi voimaksi.
Hän kertoo olevansa lojaali ja rakastava perhettään sekä ystäviään kohtaan. Läheiset ystävät tuntuvat hänestäkin perheeltä.
– Ei ole mitään parempaa kuin saada olla rakastettu, mutta myös osoittaa ja näyttää rakkautta lähipiirille.
Ja sitten on se pahe, jonka kanssa itsekurista ei juuri ole apua.
– Irtokarkit. Olen kova sokerihiiri.
Vihonen myöntää suoraan, että hänen itsekurinsa makeisten kohdalla on nolla. Siksi hän on yrittänyt ratkaista ongelman yksinkertaisella tavalla: herkkuja ei kannata ostaa kotiin lainkaan, jos tietää, ettei pysty jättämään niitä rauhaan.
– Parhaiten pystyy pysymään erossa, kun ei hanki niitä lainkaan.
Metsään juoksemaan ja kohti uusia mahdollisuuksia
Rentoutumiseen Vihosella on omat keinonsa. Hän juoksee mielellään metsässä ja nauttii myös kylpylöistä sekä hieronnoista.
Tulevaisuudelta hän toivoo ennen kaikkea uusia mahdollisuuksia esiintymisen puolella.
Unelmissa on lisää ruokaohjelmia, joissa voisi yhdistää ruoan, tunnelman ja elämästä nauttimisen. Samalla hän toivoo voivansa jatkaa nykyisiä töitään, joista hän aidosti pitää.
– Toivoisin, että saisin jatkaa kaikkia ihania töitä, joita tällä hetkellä teen. Olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä.
