Kansanedustaja Noora Fagerström, 41, joutuu Erikoisjoukot-ohjelman neljännessä jaksossa tilanteeseen, jossa kilpailijan kovuus joutuu hetkeksi väistymään henkilökohtaisten muistojen tieltä.
Kouluttajat Robin Hendry, 39, ja Jan Knutti, 51, kysyvät Fagerströmiltä tämän elämän vaikeimmasta hetkestä. Vastaus tulee nopeasti: hänen isänsä kuolemasta.
”Olin 14, hän oli 35. Kuoli alkoholiin”, Fagerström kertoo vakavana.
Hendry haluaa tietää, ovatko tapahtumat edelleen hänen mielessään.
”Kalvaako se edelleen?”
”Ei.”
Kun kouluttaja kysyy, onko Fagerström päässyt tapahtuneesta yli, vastaus ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen.
”Oon. Onhan se vaikeaa”, Fagerström sanoo samalla, kun kyyneleet alkavat valua hänen silmistään.
Isän kuolema vaikutti siihen, millaisen elämän Fagerström itse halusi rakentaa. Hän kertoo oppineensa kokemuksesta ennen kaikkea sen, ettei itse halua luovuttaa vaikeuksien edessä.
”Hän hirveän helposti antoi periksi. Hän antoi sen alkoholin mennä. Hän kävi kyllä monta kertaa katkaisuhoidoissa, mutta ei onnistunut. Ajattelen, että mielestäni hän ei yrittänyt riittävästi. Olen ainakin sen oppinut, että minä yritän.”
Knutti kertoo ymmärtävänsä Fagerströmin ajatuksia. Hän sanoo tehneensä jo kauan sitten päätöksen siitä, että vastaavanlainen sukupolvien ketju päättyy hänen kohdallaan.
Fagerström yhtyy tähän ajatukseen ja kertoo samalla isänsä kuolemasta lisää.
”Isä on hirttänyt itsensä silloin, kun olin pieni. Siellä oli alkoholia kans taustalla.”
Knutti yrittää nähdä kokemuksessa myös sellaisen puolen, josta Fagerström voi ammentaa omaan elämäänsä.
”Mutta siitä on jotain, mitä ammentaa.”
”On, ehdottomasti”, Fagerström vastaa.
Aihe ei ole Fagerströmille uusi. Hän on puhunut isänsä kuolemasta julkisuudessa aiemminkin.
Vuonna 2022 hän kertoi, että hänen nuoruuteensa vaikutti voimakkaasti perheen tilanne. Kun isä ja tämän naisystävä olivat baarissa, Fagerström huolehti kymmenen vuotta nuoremmasta pikkusiskostaan.
Fagerström on kertonut myös elämäkerrassaan Menestysresepti, miten sai tiedon isänsä tilanteesta kesken työvuoronsa vaateliikkeessä. Isä oli joutunut teho-osastolle, ja hänen luokseen oli kiirehdittävä viimeisiä hetkiä varten.
”Isä makasi sairaalavuoteessa letkukimpun keskellä, elottoman näköisenä. Hänet oli elvytetty henkiin, mutta hän oli aivokuollut. Kävin katsomassa isää vielä kahdesti, ja jälkimmäisellä kerralla tiesin, että tapaaminen oli viimeinen. Koskin isän kättä, joka oli aivan kylmä”, Fagerström kertoi.
Hän muistaa myös sanat, jotka sanoi tuolloin.
”Tässä se nyt oli.”
Seuraavana yönä isän sisko antoi luvan irrottaa hengityskoneen.
Fagerströmin tarina tuo esiin myös sen, kuinka lapsuuden ja nuoruuden vaikeat kokemukset voivat kulkea mukana pitkälle aikuisuuteen. Erikoisjoukoissa keskustelu saa hänet tällä kertaa näyttämään tunteensa tavalla, jota televisiossa harvoin nähdään.
