Koreografina, tanssijana ja kirjailijana tunnettu Hanna Brotherus sai viime syksynä uutisen, johon hän ei ollut osannut varautua.
Hanna oli viimeistelemässä uutta romaaniaan, kun hänen vointinsa alkoi huolestuttaa. Erityisesti iltaisin ahdistus nousi pintaan, ja hän alkoi epäillä, ettei kaikki ollut kunnossa.
Lääkärikäynti toi lopulta pysäyttävän vastauksen.
Masennustestin perusteella Hanna oli selvästi masentunut.
– En halunnut uskoa sitä, Hanna kertoo Eeva-lehden haastattelussa.
”Nyt tällainen diagnoosi”
Brotherus kertoo suhtautuneensa lääkkeisiin aina varauksella.
Diagnoosi ja lääkärin määräämä mielialalääkeresepti tulivatkin hänelle suurena yllätyksenä.
– Olen aina ollut lääkevastainen, synnytin lapsenikin ilman lääkkeitä, ja nyt tällainen diagnoosi ja mielialalääkeresepti, Hanna kuvailee.
Järkytyksestä huolimatta hän ymmärsi, että tilanteessa tarvittiin apua.
Hanna päätti ottaa lääkärin määräämän hoidon vastaan ja käytti mielialalääkkeitä muutaman kuukauden ajan.
Tunteet katosivat
Lääkitys auttoi omalla tavallaan, mutta pian Hanna huomasi muutoksen, joka ei tuntunut hänestä hyvältä.
Hän koki, että lääkkeet olivat alkaneet vaikuttaa hänen tunteisiinsa.
– Huomasin, etten ollut muutamaan kuukauteen nauranut tai itkenyt. En halunnut elää niin, Hanna kertoo.
Nykyään hän ei enää käytä mielialalääkitystä.
Vaikeat teemat nousivat myös romaaniin
Hanna Brotheruksen uusi romaani Paitsi rakkaus ilmestyy keskiviikkona 2. syyskuuta.
Teos kertoo tanssijasta, jonka elämässä ovat läsnä syömishäiriö ja vaikeat ihmissuhteet.
Aiheissa on yhtymäkohtia myös Hannan omaan elämään.
Brotherus on aiemmin puhunut avoimesti syömishäiriöstään ja siitä, kuinka hän havahtui sen vaikutuksiin vasta keski-iässä.
Uusi romaani ei kuitenkaan ole hänen elämäkertansa.
Vaikka teoksen teemat kumpuavat osittain henkilökohtaisista kokemuksista, kyseessä on fiktiivinen tarina.
Avioeron jälkimainingeissa alkoi uusi projekti
Hanna alkoi kirjoittaa romaaniaan noin kolme vuotta sitten, Mikko Kuustosen kanssa tapahtuneen avioeron jälkeen.
Viime syksynä kirjoitusurakka alkoi olla loppusuoralla, mutta samalla Hannan oma elämäntilanne ja vointi nousivat uudella tavalla esiin.
Lopulta hän joutui pysähtymään itsensä äärelle.
Lääkärissä saatu diagnoosi oli aluksi vaikea hyväksyä, mutta Hanna päätti hakea ja vastaanottaa apua.
Nyt hän kertoo kokemuksestaan avoimesti – ja samalla hänen uusi romaaninsa tuo esiin teemoja, jotka ovat olleet tavalla tai toisella lähellä myös hänen omaa elämäänsä.
