Iskelmälegenda Tapani Kansan kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta, mutta hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa Nina af Enehjelm kantaa menetystä edelleen mukanaan. Yli 40 vuotta kestäneeseen rakkaustarinaan mahtui niin suuria tunteita, vaikeita kriisejä kuin viimeisten vuosien erityistä läheisyyttä. Kuoleman jälkeen Nina olisi kaivannut rauhaa, mutta joutui keskelle perintöön ja perhesuhteisiin liittyviä kiistoja.
Kirjailija ja toimittaja Nina af Enehjelmin elämä muuttui peruuttamattomasti maaliskuussa 2025, kun hänen pitkäaikainen kumppaninsa, laulaja Tapani Kansa, menehtyi 76-vuotiaana.
Kansa kuoli Kymenlaakson sairaalassa Kotkassa sappileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.
Kuolema tuli Ninalle yllätyksenä. Vaikka pariskunnan yhteiseen elämään oli mahtunut monia vaikeuksia, hän ei ollut osannut kuvitella joutuvansa luopumaan ihmisestä, jonka kanssa oli jakanut lähes koko aikuisikänsä.
– Olin pitkään sokissa. Tuntui mahdottomalta, että hän voisi kuolla, Nina muistelee.
Menetyksen lopullisuutta oli vaikea ymmärtää.
– Kun niin keskeinen ihminen yhtäkkiä katoaa, elämältä putoaa pohja pois, hän kuvailee.
Rakkaus alkoi nuoruudessa ja kesti 45 vuotta
Nina tapasi Tapani Kansan ensimmäisen kerran vuonna 1978.
Hän oli tuolloin vasta 17-vuotias lukiolainen, kun heidän tiensä kohtasivat helsinkiläisessä musiikkikaupassa.
Kansa kiinnostui nuoresta Ninasta ja yritti tavoittaa häntä eri tavoin. Varsinainen seurustelusuhde alkoi kuitenkin vasta pari vuotta myöhemmin.
Kun suhde lopulta käynnistyi, laulaja ei aikaillut tunteidensa ilmaisemisessa.
– Olimme seurustelleet vasta pari viikkoa, kun Tapani kosi minua ensi kertaa, Nina kertoo.
Kosinta ei jäänyt ainoaksi.
Vuosien mittaan Kansa pyysi Ninaa vaimokseen useamman kerran. Viimeinen kosinta tapahtui vain noin vuotta ennen laulajan kuolemaa.
Pariskunta vaihtoi kihlasormukset vuonna 1990, mutta avioliittoon he eivät koskaan päätyneet.
Ninan mukaan kyse ei ollut rakkauden tai sitoutumisen puutteesta.
– Emme koskaan ajatelleet, että avioliitto olisi tehnyt suhteestamme todemman, hän sanoo.
Häistä keskusteltiin vuosien aikana, mutta kumpikaan ei pitänyt muodollista vihkimistä suhteen kannalta välttämättömänä.
”Emme koskaan eronneet”
Nina haluaa oikaista myös käsityksen, joka on vuosien mittaan elänyt julkisuudessa.
Vaikka hänen ja Kansan suhteesta kirjoitettiin monenlaisia asioita, Nina korostaa, etteivät he koskaan eronneet.
Myös Kansa oli hänen mukaansa vahvistanut tämän omissa haastatteluissaan.
Pariskunnan suhde muuttui vuosikymmenten aikana, mutta heidän välisensä kiintymys ei kadonnut.
– Meidän välillämme oli vahva kiintymys ja rakkaus. Parasta oli ehkä se syvä yhteys, joka meidän välillämme säilyi kaiken läpi, Nina kertoo.
Hän kuvailee Kansaa paljon muuksikin kuin romanttiseksi kumppaniksi.
Laulaja oli hänelle työtoveri, keskustelukumppani ja ihminen, jonka kanssa hän jakoi valtavan määrän elämänkokemuksia.
Ninan mukaan he olivat toisilleen läheisimmät ihmiset 45 vuoden ajan.
Vahvat persoonat eivät välttyneet vaikeuksilta
Pitkä yhteinen elämä ei ollut pelkkää onnea.
Nina kuvailee suhdetta voimakkaiden tunteiden täyttämäksi ja myöntää, että molemmat olivat vahvoja persoonia.
Kansa saattoi olla läheisilleen vaativa.
– Suhteemme ei ollut mikään siloteltu rakkaustarina, Nina sanoo.
Kumpikin piti toista suhteen vahvempana osapuolena.
Yhteiset vuosikymmenet auttoivat kuitenkin ymmärtämään toisen käytöstä myös vaikeissa tilanteissa.
Nina kertoo oppineensa tuntemaan Kansan haavoittuvuuden, kunnianhimon ja sisäisen levottomuuden.
Hänen mukaansa juuri syvä keskinäinen tuntemus auttoi heitä säilyttämään yhteyden myös riitojen ja kriisien keskellä.
Sairastuminen koetteli koko perhettä
Yksi suhteen vaikeimmista vaiheista liittyi Kansan mielenterveyteen.
Laulaja sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja vuonna 1998 hänen vointinsa romahti kesken tangokiertueen.
Nina seurasi läheltä rakkaansa sairastumista.
Hän käsittelee tapahtumia myös syksyllä 2026 ilmestyneessä kirjassaan Tapani Kansa ja minä.
Kirjassa Nina kuvailee, kuinka raskasta oli nähdä Kansan voinnin heikkenevän ja kokea, ettei tarvittavaa apua saatu ajoissa.
– Oli tuskallista seurata rakkaan ihmisen vajoavan yhä syvemmin sairauteensa, hän kirjoittaa.
Ninan mukaan erityisen vaikeaa oli hyväksyä tilanne, jossa lääketieteellistä apua pyydettiin mutta sitä ei hänen kokemuksensa mukaan tarjottu riittävän ajoissa.
Lopulta Kansa sai diagnoosin ja vietti kolme viikkoa hoidossa Lapinlahden psykiatrisessa sairaalassa.
Nina arvioi kirjassaan, että hoidon viivästymisellä oli pitkäaikaisia seurauksia sekä laulajan terveydelle että taloudelle.
Kyseessä on Ninan oma arvio tapahtumien vaikutuksista.
Viimeiset vuodet olivat suhteen onnellisimpia
Kansa jätti esiintymislavat vuonna 2019.
Samoihin aikoihin hän muutti lapsuutensa maisemiin Kotkaan, kun taas Nina jäi asumaan pariskunnan vanhaan kotiin Espoon Westendiin.
Vaikka he eivät enää asuneet jatkuvasti saman katon alla, yhteydenpito säilyi tiiviinä.
He viettivät aikaa toistensa luona, ja välimatka toi suhteeseen uudenlaista kaipuuta.
Nina kuvailee kirjassaan, kuinka erossa vietetty aika sai ikävän kasvamaan.
Yllättävää kyllä, erillään asuminen ei etäännyttänyt heitä toisistaan, vaan Ninan mukaan suhde syveni entisestään.
– Viimeiset kuusi vuotta, erityisesti kolme viimeistä olivat parhaat. Olimme ajoittain kuin vastarakastuneet, hän muistelee.
Yhteiset keskustelut nousivat erityisen tärkeään asemaan.
Pariskunta saattoi hakea ravintolasta valmista ruokaa ja viettää rauhallisen illan kotona ilman sen suurempaa ohjelmaa.
Jälkeenpäin nämä tavalliset hetket ovat saaneet aivan uuden merkityksen.
Nina kuvailee heidän eläneen viimeisiä vuosia intensiivisesti tietämättä, kuinka vähän yhteistä aikaa todellisuudessa oli jäljellä.
Kaikkia Kansan lauluja Nina ei vieläkään pysty kuuntelemaan
Kuoleman jälkeen Nina joutui kohtaamaan surun, joka tuntui aluksi musertavalta.
Ajan myötä sen luonne on muuttunut, mutta kaipaus ei ole kadonnut.
– Suru ei ole enää samalla tavalla jatkuvaa ja murskaavaa, mutta se tulee aaltoina, hän kertoo.
Erityisen voimakkaita muistoja herättää Kansan musiikki.
Laulajan ääni tuo menneen yhteisen elämän lähelle, mutta osa kappaleista tuntuu edelleen liian raskailta kuunneltaviksi.
Nina mainitsee erityisesti laulut Rakkaitteni kuvat ja On syli auki sulle.
Ne herättävät hänessä yhä syvää haikeutta.
Kaikkein eniten hän ei kuitenkaan kaipaa julkisia esiintymisiä tai suuria tapahtumia, vaan arkisia asioita.
– Ikävöin hänen ääntään, keskustelujamme, huumoria, hänen kommenttejaan ja aivan tavallista yhdessäoloa, Nina sanoo.
Yksi asia tuo hänelle lohtua.
Pariskunta ehti hänen mukaansa sanoa toisilleen kaiken olennaisen ennen Kansan kuolemaa.
Nina ei koe, että heidän välilleen olisi jäänyt merkittäviä asioita selvittämättä.
Surutyöhön on löytynyt apua myös opinnoista
Nina on kouluttautunut muun muassa rentoutusvalmennukseen ja surunkäsittelyohjaajaksi.
Näistä opinnoista on ollut hänelle apua myös henkilökohtaisen menetyksen käsittelemisessä.
Hän ajattelee, ettei suru välttämättä katoa itsestään pelkästään ajan kulumisen myötä.
Sen kanssa voi kuitenkin opetella elämään.
Ninan mukaan menetystä on mahdollista käsitellä tietoisesti, jolloin suru ei vähitellen enää hallitse jokaista elämän osa-aluetta.
Oman tilanteen ymmärtäminen ei silti ole poistanut kaipuuta.
Eikä surutyö ole saanut edetä täysin rauhassa.
Perintökiistat veivät voimia surun keskellä
Kansan kuoleman jälkeen julkisuuteen ovat nousseet hänen perintöönsä liittyvät erimielisyydet.
Nina kertoo kokeneensa tilanteen erityisen raskaaksi, sillä hän olisi toivonut saavansa keskittyä rauhassa menetykseensä.
– Olisin toivonut kuoleman jälkeen ennen kaikkea rauhaa ja mahdollisuutta surra, hän sanoo.
Sen sijaan hänen aikaansa ja voimavarojaan on kulunut juridisiin kysymyksiin ja muihin ristiriitoihin.
Yksi kiistojen keskeisistä kohteista on ollut Espoon Westendissä sijaitseva talo, jossa Nina on asunut.
Hän osti kiinteistön Kansalta syksyllä 2021 yhteensä 840 000 eurolla.
Kansa oli muuttanut Kotkaan jo kuukausia ennen kaupan toteutumista.
Ninan mukaan ajatus talon myymisestä hänelle tuli Kansalta itseltään.
Tuolloin Nina oli saanut äidiltään perintöä, mutta hän ei ollut varma, riittäisivätkö hänen taloudelliset mahdollisuutensa kiinteistön ostamiseen.
Hän kertoo harkinneensa asiaa kokonaisen vuoden ennen kauppojen tekemistä.
Talokauppa päätyi oikeusriitaan
Tapani Kansalla oli kolme lasta.
Heistä kaksi, vuonna 1988 syntynyt Edvard ja vuonna 1991 syntynyt Madeleine, ovat hänen ja Ninan yhteisiä lapsia.
Osa Kansan lapsista on katsonut, että Westendin talokauppa olisi ollut luonteeltaan testamenttiin rinnastettava järjestely.
Tulkinta on johtanut oikeudelliseen riitaan.
Nina puolestaan korostaa, että kauppa tehtiin Kansan aloitteesta ja pitkän harkinnan jälkeen.
Erimielisyydet ovat tehneet jo valmiiksi raskaasta suruajasta entistä kuormittavamman.
Tyttären välirikko jätti syvät jäljet
Ninan kirjassa käsitellään myös perheen aiempaa suurta surua.
Hänen ja Kansan yhteinen tytär katkaisi vuosia sitten yhteyden perheeseensä.
Ninan kertoman mukaan tytär oli joutunut vaikeaan henkilökohtaiseen kriisiin. Samoihin aikoihin hänen elämäänsä tuli ihminen, jolla oli Ninan mukaan voimakas vaikutus häneen.
Tämän jälkeen tytär katkaisi yhteyden vanhempiinsa, veljeensä ja Suomessa asuviin ystäviinsä.
Ninan mukaan Kansa ei ollut nähnyt tytärtään 12 vuoteen ennen kuolemaansa.
Tilanne oli koko perheelle erittäin raskas.
– Olimme vuosia kuin shokissa, Nina muistelee.
Hän kertoo jatkuvan huolen ja surun vaikuttaneen myös Kansan terveydentilaan.
Ninan mukaan laulajan verenpaine nousi hälyttävän korkeaksi ja hän alkoi kärsiä rytmihäiriöistä.
Nina yhdistää nämä oireet osaltaan perheessä koettuun pitkäaikaiseen kuormitukseen.
Välirikko kosketti hänen mukaansa syvästi myös perheen poikaa.
Yksi haastattelukuva jäi erityisesti mieleen
Nina muistaa edelleen erään lehtihaastattelun, joka tehtiin aikana, jolloin Kansa esiintyi Finnhittien Kuninkaat -kiertueella Dannyn ja Frederikin kanssa.
Haastattelun yhteydessä otettu kuva pysäytti hänet.
Ninan mielestä Kansan kasvot näyttivät siinä poikkeuksellisen väsyneiltä ja murtuneilta.
Hän kertoo, ettei ollut nähnyt laulajaa yhtä huonovointisen näköisenä juuri koskaan.
Kuva palautti hänen mieleensä sen, kuinka raskaita perheen kokemat tapahtumat olivat olleet.
Myös isän ja esikoispojan yhteiselo päättyi erimielisyyksiin
Kirjassa kerrotaan lisäksi Kansan suhteesta hänen vanhimpaan poikaansa.
Kun Nina suunnitteli Westendin talon ostamista, hän ehdotti, että Kansan tuolloin noin 50-vuotias esikoispoika voisi muuttaa asumaan isänsä kanssa Kotkaan.
Ajatus toteutui, mutta yhteiselo jäi lyhyeksi.
Ninan mukaan isän ja pojan välille syntyi erimielisyyksiä, joiden jälkeen poika muutti takaisin äitinsä luo.
Tapahtuma oli yksi monista perhesuhteisiin liittyvistä vaikeuksista, joita Nina käsittelee muistelmissaan.
Hautapaikasta syntyi uusi ristiriita
Perintöasioiden lisäksi Nina on joutunut käsittelemään erimielisyyksiä Kansan viimeisestä leposijasta.
Laulajan uurna haudattiin Kotkan vanhan hautausmaan uurnalehtoon.
Ninan mukaan ratkaisu ei vastannut Kansan omaa toivetta.
Hän kertoo laulajan halunneen tulla haudatuksi Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.
Nina oli omien sanojensa mukaan järjestänyt Kansalle hautapaikan Eino Leinon haudan läheltä.
Hänen mukaansa Kansa oli ilmaissut toiveensa Hietaniemestä sekä hänelle että muille ihmisille.
Nina ja pariskunnan yhteinen poika saivat kuitenkin vasta jälkikäteen tietää, että uurna oli haudattu Kotkaan.
Tilanne tuntui Ninasta erityisen kipeältä.
– Minulle kaikkein raskainta ei ole se, että minun tahtoni sivuutettiin, vaan se, että Tapanin oma tahto sivuutettiin, hän sanoo.
Kyseessä on Ninan kertomus laulajan toiveesta ja hautaamiseen liittyvistä tapahtumista.
Yhteinen kirjaprojekti sai uuden merkityksen
Vaikeuksien keskellä Nina on saanut voimaa ystävistään ja kirjoittamisesta.
Hänen syksyllä 2026 ilmestynyt kirjansa Tapani Kansa ja minä sai alkunsa jo Kansan eläessä.
Pariskunta oli ryhtynyt työstämään teosta yhdessä vuosia aikaisemmin.
Nina vastasi kirjoittamisesta, mutta Kansa osallistui käsikirjoituksen käsittelyyn lukemalla tekstiä ja tekemällä siihen omia lisäyksiään.
Nina kertoo säilyttäneensä nämä lisäykset kirjassa juuri sellaisina kuin Kansa oli halunnut.
Laulajan kuoleman jälkeen teoksen viimeistelemisestä tuli sekä raskas että merkityksellinen tehtävä.
Kirjoittaminen pakotti palaamaan yhteisen elämän eri vaiheisiin, mutta tarjosi samalla mahdollisuuden käsitellä muistoja.
– Se oli minulle tapa käydä läpi yhteistä elämäämme ja kaikkea sitä, mitä olimme yhdessä kokeneet, Nina kuvailee.
Surun rinnalle on tullut myös kiitollisuutta
Puolitoista vuotta Kansan kuoleman jälkeen Nina ei väitä päässeensä surustaan yli.
Hän kaipaa edelleen rakkaansa ääntä, huumoria ja tavallisia yhteisiä hetkiä.
Myös perintöön, perhesuhteisiin ja hautapaikkaan liittyvät ristiriidat ovat vieneet häneltä voimia aikana, jolloin hän olisi eniten tarvinnut rauhaa.
Vähitellen surun rinnalle on kuitenkin alkanut tulla myös kiitollisuutta.
Nina pystyy jo palaamaan moniin yhteisiin muistoihin ilman, että ne herättävät pelkästään tuskaa.
Yli neljä vuosikymmentä kestänyt suhde jätti jälkeensä valtavan määrän kokemuksia, keskusteluja ja rakkautta.
– Kaipaus on edelleen olemassa, mutta voin jo muistella monia yhteisiä asioita myös lämmöllä ja hymyillen, Nina kertoo.
Vaikka Kansan kuolema vei hänen elämästään yhden tärkeimmistä ihmisistä, yhteiset muistot ovat säilyneet. Ja juuri niistä Nina yrittää löytää voimaa jatkaa eteenpäin.
